Kukaan ei voi kiistää Aasian katastrofin hirmuista inhimillistä hintaa (paitsi Iltalehden lööppitoimittaja, joka katsoi asialliseksi avata uutisoinnin lööpillä ”Ellen pakeni tappaja-aaltoa kukkulalle).

Kaikken kamalin puoli ei kuitenkaan ole välitön ihmisten ja taloudellisten arvojen tuho. Kamalinta on, jos turismi lamaantuu. Toiveet paremmasta, lasten koulutus, oma jääkaappi joka perheelle ja terveyskeskus joka pitäjään nojaavat kaikki rahaan ja persaukisessa kehittymättömässä maassa, jossa on hurmaava ilmasto, rahaa tulee matkailusta.

Olen jo pitkään halunnut lomalle Thaimaahan ja tasan varmaan aion mennäkin. Juuri nyt ei ole aikaa eikä rahaakaan, mutta ennemmin tai myöhemmin on. Säällinen suruaika pitää aina muistaa pitää, mutta sen jälkeen elämän pitää jatkua. Sitä paitsi veikkaan hintojen halpenevan ja sehän mulle sopii.

Hyvää uutta vuotta.

Mainokset