huhtikuu 2005


Piti kertomani muusta, mutta puhutaankin kulttuurien sodasta vähäsen.

Herrasväki on hyvä.

Siitä en osaa sanoa juuta enkä jaata oliko Muhammed, Jumalan lähettilääksi väitetty, sekaisin päästään. Yleisellä tasolla sanoisin, että Jumalan lähettiläällä on oikeuskin olla vähän pimpeli pompeli.

Mutta onhan se nyt perkele pedofiliaa panna yhdeksänvuotiasta. Ihan riippumatta ajankohdasta tai kulttuurista. 9-vuotias tyttö on lapsi eikä lapsia panna. Niin että hullu tai ei, Muhammed – Jumalan lähettilääksi väitetty – oli lapseensekaantuja. Saas nähdä mikä pommiuhka minua odottaa.

Ja niille, jotka mieluummin olisivat ajattelematta koko asiaa ja implementoivat haluaan mussuttamalla jotain ympäripyöreää jollain tyyliin ”islam on rauhan uskonto” (onhan se, ja sodan myös; kaikki uskonnot ovat), esitän kysymyksen: onko ruotsalaisella saarnamiehellä Ruotsissa sananvapaus vai tuleeko meidän hyväksyä, että muun uskonnon edustajat saattavat vetää kranaatin nenään hänen puheistaan ja ryhtyä uhkaamaan koko Ruotsia kollektiivisella kostolla? Onko pomminheittäjän närkästys niin legitiimi juttu, että meidän pitää taipua sen edessä ja jättää häveliäästi sanomatta ääneen asia, joka on dokumentoitu kirjoihin ja kansiin ja jonka pomminheittäjä itsekin myöntää todeksi?

Mulla jos olisi Gatesin rahat, lahjoittaisin Sorbonnelle islamilaisen feministisen teologian professuurin. Sitä odotellessa joku paremmin tietävä voisi kertoa näkyykö jossain päin islamilaista maailmaa valoa tunnelin päässä, so. onko kehitteillä teologisia konstruktioita jotka uskottavasti perustelisivat, että lapsia ei saa panna vaikka profeettakin pani.

Tämän kirjoituksen ainoa varsinainen tarkoitus on päivittää välillä vähän, jotta ette vallan unohtaisi.

Samaan syssyyn voin tietysti puhua itsestäni hieman.

Mitä sitä muutakaan, ja sehän se mielenkiintoisin aihe on.

Tähän polkkaushommaan ei nimittäin ole oikein riittänyt aikaa, koska aion pyrkiä yliopistoon. Aikoinaan jäi Treen tiedotusoppi hiukan vaiheeseen, koska se on paska koulutusohjelma paskassa kaupungissa, joten ajattelin pyrkiä Stadin viestintään. Ei se välttämättä sen fiksumpaa ole (viestinnän tutkimus on oletusarvoisesti turhaa ja tyhmää ja mulla on oikeasti kompetenssia sanoa tämä), mutta ainakaan se ei ole kovin vaikeaa (paitsi päästä lukemaan) ja ainakaan sitä lukemaan ei tarvitse mennä Tampereelle.

Ja tästä pyrkyhommasta johtuen ei oikein ole riittänyt aikaa teidän viihdyttämiseenne. Näytte kyllä pärjäävän ilmankin, joten sikäli en tunne huonoa omaatuntoa.

Menin ihan valmennuskurssillekin, koska alkoi tuntua siltä että jos meinaa tehdä täyttä ja yli työpäivää ja päästä samalla vitun suosittuun koulutusohjelmaa, sitä saattaa kaivata apuja.

Viestinnän tutkimuksesta sinänsä en oppiaineena paljon odota, lähinnä yksinkertaisia itsestäänselvyyksiä ja mahdollisimman iisejä ovareita, mutta yliopistossa toki on paljon kaikenlaista oikeastikin mielenkiintoista tarjolla. Ensimmäisessä vaiheessa en aio jättää duunia, koska uskon pystyväni heittämään vaaditut 20 ov vuodessa myös hommien ohella, mutta jossain vaiheessa opintoja on tietysti irrotettava joku puolen vuoden – vuoden pätkä täysipäiväiseen työhön.

Ja ihan erikseen fanitusta ja pusuja Turistille, joka tiettävästi ensimmäisenä koko hemmetin blogilandiassa lisäsi mut ihan oikeisiin linkkeihinsä. Mäkin laittaisin Turistin omiini ja monta muutakin, mutta en ole jaksanut perehtyä templaten sielunelämään sen vertaa että osaisin arpoa linkit tohon viereen.

Ehkä sitten kokeiden jälkeen.

Ensi kerralla juttua siitä, miten työntekijöitä pitää johtaa sodan aikana.

Edit: piti vielä sanomani, että viihtykäähän gaalassa. Mäkin tulisin muuten, mutta parhaat kaverit Nieminen & Pantti ovat luvanneet kertoa Mediasta markkinoilla eli suomeksi sanottuna pitää lukea niihin halvatun pääsäreihin. Ei auta itku markkinoilla, vaikka kuinka olisi kiva tavata. Ensi vuonna sitten.

Totesin taannoin seuraavaa: melkein kaikki roina, jota omistan, on korkeintaan sinne päin. Huonekaluni ovat ihan mitä sattuu, televisio on erään mainostoimiston neuvotteluhuoneen poisto, tietokone on oravannahoilla diilattu jostain ja kuteetkin ovat (vitun präheetä pitkää nahkatakkia lukuunottamatta, toki) melkoista halpakamaa. Autoakaan ei ole minkäänlaista.

Mutta muutama vehje on kunnossa.

Keittiön perustyökaluna mulla on ammattitason rujo ja raskas Victorinox, jonka pidän poikkeuksetta aina sellaisessa terässä, että käsivarresta voi pyyhkäistä karvaa irti. Talvisaappaat on suutarin tekemät oikeat saappaat, 7 talvea stadin kurassa pyörineet ja nyt vasta vähän edes käytetyn näköiset. Pistooli on jyrmyä Rugerin laatua, vehje joka ei koskaan mene miksikään ellei sitä erikseen riko.

Ja lisäksi rouvallani on korsetti, oikea korsetti eikä mikään korsettia muistuttava pitsinen lelu. Harvakseltaan hän sitä käyttää, kuinka muutenkaan, mutta vakuutan teille pojat: kun kerrankin on eskorteerannut daamia, jolla on päällään oikea korsetti, ei enää ihmettele miksi la belle epoquen naiskuva oli pyörtyilevän hento ja voimaton.

Pitihän sen paavin kuoppajaisia vilkaista, jo senkin takia että se varmasti pistetään sinne monttuun.

Ja olipa koolla porukka. Jos jonkinlaista sikaa ja roistoa.

Ei mulla muuta, tällä kertaa.

Tykkään reissata Venäjällä. Sitä on vähän vaikea selittää, mutta Vaalimaalta itään asiat ovat ns. toisin. Venäjä pitää aika kivasti valppaana, koska Venäjä hajoaa helposti ja Venäjässä on reikiä (ihan konkreettisesti, keskellä katua saattaa olla kuusi metriä syvä vettä täynnä oleva ja putkenpäitä törröttävä metri kertaa kaksi -kokoinen aukko) ja Venäjällä hajumaisema on tyystin toinen ja ruoka parempaa. Lisäksi venäjänmatkailun vaikeutta ja vaarallisuutta on suuresti liioiteltu, koska oikeasti se on ihan kivasti järjestetty maa, jossa asemilta lähtee junia ja lentokentiltä lentokoneita, maitokaupasta saa maitoa ja viinakaupasta viinaa.

Taannoin Viipurissa (jota en laske Venäjäksi vaan venäjäläiseksi, tai jos tahdotte, venäjänmaalaiseksi) tulin ostaneeksi rotsin. Kun kävelette torilta Torkkelinkatua eteenpäin tarpeeksi pitkälle, vastaan tulee Moskovan olympialaisia varten rakennettu aika stylesti neukkufunkkis kauppakeskus ja sen alakerrassa on työvaatekauppa, jonne kannattaa poiketa jos on esim. turvakenkiä vailla. Takkini on vihreää lähinnä säkkikangasta, mutta helvetin hyvän näköinen vehje.

Sitten mulla on myös tennarit, joiden kanssa tuli toissakesänä käytyä vähän syvemmällä ryssänmaalla.

Ja nämä yhdessä ovat täydellinen SS-uniformu: kengät, joilla on käyty Volgalla mutta ei idempänä ja venäläinen työtakki.

Kapitalistinen tuotantotapa on tavattoman ihmeellinen ja hieno asia.

Eilinen Iltalehmä repäisi tosta vaan nollavaroituksella jumalauta kolme aukeamaa pääministerin avioerosta. Kelatkaa: kolme aukeamaa. Tytöt ja pojat juoksee ympyrää ja toimitussihteeri karjuu soittamaan vielä arkkipiispalle ja politiikan tutkimuksen tutkimuksen tutkimuksen dosentille ja Vladimir Putinille ja paaville (joka ei tällä kertaa pääse puhelimeen) ja Vanhasten naapureille ja Puolustusvoimain komentajalle ja Ukko Mustilaiselle ja RÄMPS, sitten on lehdessä KOLME AUKEAMAA NORMIJÄRVEN KEISARIN AVIOEROSTA.

Taivas meitä varjele.

En nyt jaksa selittää syytä, mutta voin vakuuttaa että nyt vituttaa.

Aina mukavampi kun edessä on sekä pitkä että vaativa päivä.

Niin että vittu kun vituttaa. Voi vitun saatanan vittu että vituttaa.

Seuraava sivu »