maaliskuu 2006


Vuosia sitten, kun minä ja eräs tietty Launiala olimme lähdössä riiuulle tuonne vähän idemmäksi, teimme yhdessä viimeisiä ostoksia lähikaupassani.

Minä ostin 2o pakettia pikkuhousunsuojia ja parilla markkasatasella salmiakkia, Launiala parranajovehkeet, kosteuspyyhkeitä ja viisi pakettia spärdäreitä.

Arvasikohan kaupan täti , että pojat on lähdössä naisiin?

öklkm ,.m.,mi m,mh oipoi ,m,mn åpoö äölp m.,m hh ,mn,mj.

Aaahgfre mklkj mmmn poikh, mk qawe vbölk ghjk ,mmnb poi!

opdasfölkasdfÖLK .,mk åäåäåk mlkj nmnl .,mmnn mnlkkj oikjsdf!

Taiteilija näkee taiteen mahdollisuuden siellä, missä muut eivät näe.

Älä suutu.
Alapään yöhöylä
lyö höynää.
Palautuu sälä.

Tuli vastaan filmi.

Te kaikki, jotka tahdotte töihin mainostoimistoon, tämä filmi on teille.

Katsokaa.

Meitä tänään kolme ukkoa ähräsi tunnin ainakin, kun yritettiin saada virka-Nokian kalenteria synkkaamaan meidän tuotantojärjestelmän kalenterin kanssa.

Siis kolme ukkoa ja tunnin ainakin.

Joukossa yksi melkein valmis tekniikan ylioppilas, pääaine tietotekniikka, yksi muuten vaan kova luu ja ammattireiska masiinoiden kanssa sekä minä, joka olematta varsinainen propellipää olen kuitenkin suhteellisen valistunut konemies minäkin.

Niin että kyllä siinä on vielä pitkä matka edessä, ennen kuin joku tavallisempi taavi niistä leluista saa mitään hyötyä irti.

Ja kolmonenhan siitäkin tuli.

Telkkarista tuli äsken dokkari Saksan moottoriteistä.

Hitler näkyi olleen ihan samanlainen öyhömöyhö silloinkin, kun se puhui ihan asiallisista asioista. Edes tienrakennuksesta se ei osannut puhua muuten kuin samalla nuotilla ja eleillä, millä kurkutettiin juikkua ja kommunistia.

Vähän spede ukko.

Tuli luettua rankkaa kamaa.

Kaveri on saanut faijaltansa turpaan mennen tullen pienestä isoksi niin fyysisesti kuin henkisesti, ja nyt se on romuna, ihan kerta kaikkisen romuna, ja kuka ei olisi.

Ja kaverilla on myös akuutti huoli: pitäisi mennä ns. kotiin pääsiäiseksi ja jos sinne menee, faija vetää taas turpaan.

Mulla jos olisi se hypnoosipyssy, joka muutti Akun myyräksi ja gorillaksi, tähtäisin tähän Brimiin ja PIM, olet vapaa.

Jatkamme tarinoita pikkuoravan ihmeellisistä mainostoimistoseikkailuista.

Päivänä muutamana sattui silmiin mainos. Iso mainos, komeassa lehdessä. Kokosivu, kallis kuin fan. Lehdessä, johon kaikki suunnittelijat tahtovat tehdä ja kun saavat, panostavat tosissaan.

Mainos oli tehty elämäni toiseksi huonoimmassa työpaikassa ja utan tvivel sitä oli ollut tekemässä kautta aikain ainoa AD, jonka kanssa en kerta kaikkiaan pystynyt tulemaan toimeen, koska hänessä yhdistyivät koppavuus ja kompetenssin puute lyömättömän riettaaksi yhdistelmäksi. (Ei, hän ei pitänyt minusta sen enempää; epäilemättä tarinalla on toinenkin puolensa, mutta piruako minä kaikkien kusipäiden vuoksi tasapuoliseksi rupeaisin?)

Ja vähän se mainos oli paska. Se oli ihan paska.

Vahingonilo on alhainen, mutta mukavasti kutittava tunne. Kaikkea hyvää vaan sillekin firmalle.

Seuraava sivu »