Mitä kauemmaksi etäännyn mainostoimistotyöstä, sitä enemmän reklaamit alkavat riipiä. Sille vain ei mahda, että silloin aikoinaan niitä katsoi ammattisilmällä ja se on toinen kuin siviilin.

Esimerkiksi päivänä muutamana olin sillä hilkulla lähettämässä TUC-keksien tuotepäällikölle sähköpostia vaatiakseni sitä selittämään, että miten vitussa ne muka ovat enemmän kuin suolakeksejä.

Riipimisen tunteeseen sekoittuu myös piinallinen tietoisuus siitä, että te kaikki muut olette koko ajan nähneet mainokset sellaisina, kuin minä näen ne nyt. Minä puolestani olin lapsellisen iloinen työni jäljestä ja kaikesta pöhinästä, mitä siihen hommaan liittyy, ja sitähän liittyy.

Mainokset