Junakohtaus

Jos sitä päättäisi ruveta anarkistiksi ja terroristiksi, mutta kuitenkin maltilliseksi semmoiseksi, olisi syytä käydä maailman taloushistoriaa huolella läpi.

Mitä vetoa niin löytäisi aika selvät rajat sille, keitä sopii salamurhata. Jos tietty toimiala edustaa maailmantaloudesta prosenttia X ja tietty toimija toimialasta prosenttia Y, on tullut aika lähettää ninjat asialle ja vapauttaa liian suureksi kasvanut yritys ylimmästä johdostaan.

Sillä lailla kaikki pysyvät herran nuhteessa, liike-elämä ei saa suhteetonta vaikutusvaltaa politiikassa, kilpailu toimii paremmin kun kukaan ei kohta yritäkään monopoliksi ynnä muuta ynnä muuta.

Ei sillä, että mä aikoisin, ja jos te rupeatte, mä en sitten ole tätä kertonut.

Miehemme Onaniemessä on jälleen ylittänyt itsensä.

Tehtävä ei ole helppo. Ken on asiaa seurannut, tietää että postaus postaukselta jutut menevät hurjaakin hurjemmiksi.

Jotenkin luulen, että näillä uusimmillakin eväillä saa vielä vähän aikaa odottaa torttumyrskyn puhkeamista.

Muuan tehokkaimmista tietämistäni viestinnän hyödyntäjistä liiketoiminnassaan on City Car Club. Tänäänkin tyypit saivat Stadarissa jotain 2/3-sivun puffin ihan tosta vaan.

Niille, jotka eivät yritystä tunne, tiedoksi: kyseessä on autovuokraamo, jonka konsepti on vallan nerokas.

Nimittämällä autonvuokraamista yhteisautoiluksi ne ovat saaneet kaupungilta vuokrattua erikseen korvamerkittyjä parkkipaikkoja markkinahintaa halvemmalla ja onnistuneet laittamaan asiakkailleen kynnysrahan, joka pitää maksaa että niiltä saa vuokrata, sekä kuukausimaksun, joka niin ikään pitää maksaa, että saa vuokrata autoja.

Liittymismaksu on 69€ ja kuukausimaksu 9,90. Nämä maksamalla saa vuokrata autoja markkinahintaa kalliimmalla, kuten käy ilmi ihan pikaisellakin haulla.

Avis tarjoaa Citroen C3:n viikoksi rajoittamattomilla kilometreillä hintaan 339€ siinä, missä City Car Clubilla sama bilika viikoksi kilometrit rajoitettuna viiteen sataan bungaa 373,95 €, plus tietysti liittymis- ja kuukausimaksut.

Toiset ne osaa. Pitäisköhän laittaa sille Hesarin toimittajalle meiliä? Vai tyydynkö kätkättelemään täällä itsekseni?

Tämänviikkoinen viikkokirje ei tullut Jani ”Romeo” Päivärinnalta vaan Miehen Käsikirjan Markolta, joka sinänsä on tuttavuutena uusi heebo, mutta vilpittömän ihastuttava ihminen hänkin.

Suuren seminaarin lähestyessä Marko käyttää tilaisuuden hyväkseen ja julistaa, että

Sinun ei tarvitse ikinä kokea mielipahaa naisten kanssa. Sinun ei tarvitse ikinä arvuutella, miten saisit haluamasi naisen kiinnostumaan sinusta. Sinun ei tarvitse ikinä juoda päätäsi täyteen pystyäksesi lähestymään ja aloittamaan keskustelun haluamasi naisen kanssa iästäsi. Sinun ei tarvitse ikinä joutua jätetyksi. Sinun ei tarvitse ikinä saada pakkeja. Sinun ei tarvitse ikinä kokea epäonnistuneesi naiste kanssa varallisuudesta ja asemastasi riippumatta. Mutta vain, jos osallistut seminaariin.

Mielestäni tämä on aika hienoa. Toivottavasti menette kaikki sankoin joukoin paikalle. Varsinkin, kun

Seminaarin jälkeet olet paljon onnellisempi ja tyytyväisempi itseesi. Seminaarissa aloitamme prosessin, jolla työstämme mielesi kuntoon. Vain saavuttamalla täydellisen kontrollin omasta mielestäsi voit ikinä olla onnallinen. Seminaarin jälkeen alat saamaan myös muuta elämääsi raiteilleen. Seminaarin jälkeen sinun kokema muutos on kokonaisvaltainentila, jollaista harva mies kykenee ikinä elämässään saavuttamaan.

Me haluamme tehdä sinusta onnellisemman ja tasapainoisemman yksilön. Me haluamme auttaa sinua saavuttamaan omalle elämällesi tärkeät päämäärät erityisesti naisten kanssa.

Mitäs siihen sanotte? Hä? Tytöt voisitte kertoa pitääkö miesten useinkin juoda pää täyteen voidakseen keskustella naisen kanssa iästään, tai ylipäätään keskustelevatko miehet kovinkin usein iästään naisten kanssa ja jos, mihin he näyttävät sillä pyrkivän.

Miehenä olemisen mukavimpiin puoliin kuuluu naiskauneuden kokonaismäärän jatkuva kasvu.

Vuosi vuodelta itsen ikäiset näyttävät aina vain hyvin viehättäviltä ja uutta kauneutta pukkaa toisesta päästä maailmaan lisää.

Epäonnea, luetteloa, peltiä.

Koska viime aikoina olen innostunut järjestämään arvauskilpailuja: mitä tuossa sanottiin?

Opintotuella alenee pääte.

Kun on kopioinut omin pikku kätösin 80 USB-tikulle melko mittavan kakun (siirtoaika noin á 5 min) kaikenlaista korkealentoista, sitä ilahtuu suuresti huomatessaan finaalitarkistuksessa, että työhön on jäänyt kaksi isoa virhettä, jotka ovat onnistuneesti läpäisseet kaikki kontrolli- ja hyväksymiskierrokset, joita on ollut monta.