– Miten työkkärin tädeillä voikin olla niin leveät peffat? Eivät peffat ole keskimäärin noin leveitä.

– Niiden alle pitää mahtua paljon papereita pantattaviksi ja haudottaviksi.

– Jälleen hyvä huomio. Kerroinko jo, että jouduin todistamaan, etteivät helmikuussa päättyneet opintoni häiritse merkittävästi työnhakuani?

– Et kertonut, mutta en ole hämmästynyt. Voin lisäksi kertoa, että Kluuvin toimisto on työkkäriksi suorastaan hyvä etkä arvaakaan mitä kaikkea ei-akateeminen paskasakki saa kestää.

– Kävin kyllä tutustumassa Kampin konttoriin ja voin juuri sekä juuri kuvitella.

– Et oikeastaan. Sellaiseen ei voi varautua. Siellä asioiminen muistuttaa hidastettua painajaista. Onneksi täditkään eivät siellä välitä mistään, joten kaiken saa kuitenkin lopulta sujumaan, kun viitsii itse selvittää asiat. Silloin pystyy auttamaan henkilökuntaa pääsemään asiakkaasta eroon, mitä ne kuitenkin kaikkein eniten toivovat.

————–

– Kävin ”Työnhakijan alkuinfossa”. Se on Mordor. Äkkiä töitä!

– Usko pois, Kluuvissa se on suorastaan myönteinen tilaisuus. Et arvaa mitä se on Kampissa.

– Läsnäolleista työnhakijoista suurin osa tuntui olevan 35-40-vuotiaita perustutkinto-opiskelijoita, jotka protestoivat äänekkäästi ja kiroillen, etteivät he olleet oikeutettuja siihen ja siihen etuisuuteen, koska heillä on elämänsä varrelta yht. 2 kk työhistoriaa. Akateeminen häviäminen on monessa mielessä ankeampaa kuin perinteinen.

– Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta Kampissa haisee vanha viina ja luennon asiasisältö käsittelee sitä, että työkkäristä tullut posti pitää avata ja siihen pitää reagoida tai muuten päiväraha katkeaa. Ihmiset ovat rumia, apaattisia ja taikinanaamaisia eikä kenenkään energia riitä minkään kiroilemiseen. Lisäksi asiakkaat eivät pääse kuselle, paitsi Tennispalatsin yleisövessoihin.

– Ymmärrän. Kuitenkin Kamppi ja Kluuvi lienevät saman helvetin eri piirejä.

Mainokset