Hra af Rungnaes on ikävä kyllä poistanut mahdollisuuden kommentoida postauksiaan, joten joudun jo toistamiseen käymään interblogiseksi.

Uusin kirjoitus on sekin hyvin mielenkiintoinen, ennen kaikkea siinä esitelty oikeudenmukaisuuskäsitys. Äkkipäätään tuntuu aika kornilta sekoittaa bilderberg ja oikeudenmukaisuus toisiinsa, ikään kuin joka jätkällä olisi subjektiivinen oikeus pilluun, mutta onko ajatus sittenkään niin kajahtanut?

Nimittäin melko merkittävät poliittiset voimat käyttävät oikeudenmukaisuutta retoriikkansa osana hyvin samalla tavalla, kun puhe on taloudellisista resursseista. Mikä loppujen lopuksi erottaa demariretoriikan paatuneimmasta ATM-retoriikasta? Kummankin vastapoolina on ajatus, että jokainen ottakoon, minkä itse pystyy saamaan, ja kummankin kovin sisältö on lastentarhatýyppinen ”reiluus”, joka pyrkii jakamaan kaiken kaikille tasan, koska kukaan ei varsinaisesti ole itse ansainnut mitään (pikkulapset eivät ansaitse tai ole ansaitsematta lättyjä jälkkäriksi; aikuiset niitä niille laittavat).

Itsekään en olisi säätämässä kenellekään oikeutta saada blitziä (kääntäen velvollisuutta dilkata teekkarille), mutta nähdäkseni esittämäni kysymykset ovat siitä huolimatta oikeita ja oleellisia.

Mainokset