Korskeana poikana uskon, että taustani ja taitoni riittävät seuraavaan. Tarkoitus on puhua siitä, mitä on hyvä kirjoittaminen ja mitä se ei ole.

Tarkemmin: tarkoitus on puhua tietystä spesifistä ansasta, joka tulee jokaisen kirjoittajan tielle.

Ansa on taito kirjoittaa hyvin.

Sitä ei voi välttää, koska jokainen asiansa vakavasti ottava kirjoittaja joutuu ensin opettelemaan taidon kirjoittaa hyvin, so. tarkasti, oleellisesti, sujuvasti ja monipuolisesti. Muuten ei tule mistään mitään vaan on tuomittu jäämään divarisarjaan iäksi.

Kun on oppinut kirjoittamaan, alkaa seuraava vaihe. Teksti alkaa kulkea liian hyvin ja viedä ajatusta, vaikka asian pitäisi olla päinvastoin. Osaava kirjoittaja synnyttää matkanvarrella ajatus- ja assosiaatiomyllyjä, joiden pyörre tahtoo heittää tekstin, ajatuksen jos ollaan tarkkoja, uuteen suuntaan. En sano, ettei näitä uusia suuntia pitäisi tutkia, mutta niiden ei saisi antaa kuljettaa itseään.

Tekstin on oltava työkalu, älytön kappale, muokattavaa massaa kuin teräs tai alumiini, eikä tähän pääse kuin viemällä ajatusta ensin, tekstiä vasta sitten.

Luultavasti mikään tästä ei aukea kuin harvalle.

Ja taiteilijat, jollainen en ole, ovat aina erikseen ja tekevät mitä tykkäävät.

Advertisements