lokakuu 2006


Mieluummin sitä hakeutuu omiensa kuin kaltaistensa seuraan.

On oikeasti melko hirveää kun huomaa joutuvansa päivästä toiseen bloggaamaan poliittisesti epäkorrekteista aiheista poliittisesti epäkorrektia asiaa. Mä paljon mieluummin olisin leppoisa dude, joka heittää leppoisaa läppää, mutta minkäs teet, kun maailma pukkaa silmille näitä (sama pidemmin).

Mitähän mieltä kuuluu olla siitä, että asuinalueen etninen koostumus virallisesti niitataan erottelemaan hyvää ja huonoa aluetta? Mikä on pol. korr. -kanta?

Edit: heitetään jatkoksi tämä. Minä myös olen jätteledsen, mutta ehkä vähän toisista syistä. On tää jumalauta mennyt hulluksi.

Esa Suominen, joka tullee perimään lupaavimman demarinuoren viitan Ilkka-Christian Björklundilta, kunhan jaksaa odottaa vielä viitisentoista vuotta, on tullut tulokseen, että Suomi tarvitsee lisää abstrakteja edistys-pisteitä.

Tälläkin kertaa niitä saadaan, kun mennään sorkkimaan asiaa, jonka suhteen Suomessa ei ole mitään ongelmia.

Oletan tämän johtuvan siitä, että oikeat ongelmat ovat hyvin vaikeita ja mitä Suomen oloihin tulee, hyvin pitkälle demarien itsensä luomia ja ylläpitämiä. Johonkin suuntaan kuitenkin on lähdettävä, kun kerran tarmoa on.

Merkillepantavaa on myös, että dude teksteistään päätellen ei ymmärrä yhtään mitään koko asiasta. Semmoista se on.

Edit: nyt jo vähän nolottaa toi tän postauksen avaus. Ei se Esa sentään tota ansaitse. Asiapuolesta pidän kiinni.

Kaiken järjen mukaan lukijoissani on pakko olla väkeä, joka pitää minua vainoharhaisena kun ennustan anarkiaa ja verisiä vaatteita kautta Euroopan, ellei etnisille suhteille ihan oikeasti osata tehdä jotain ja hyvin rivakasti.

Lukekaa nyt vaikka sitten toi.

Lisäys: lukekaapa joutessanne myös tämä.

Alempanahan puhuin runoudesta.

Pelle Miljoona & Avoimet ovet laulaa näin:

Sillä missä ikinä kuljet
sen näet, kuulet ja tunnet:
kaikkialla halu on vahva
on aika laulaa, tanssia ja kasvaa

Tossahan siis on mitä ilmeisin virhe. Kaiken järjen ja runousopin mukaan sen pitäisi tietysti kuulua näin:

Sillä missä ikinä kuljet
sen näet, kuulet ja tunnet:
kaikkialla halu on vahva
on aika laulaa, tanssia ja kahva


Miettikää tätä!

Tsekatkaa.

Hyvin mielenkiintoinen konsepti. Sopii päivän mielentilaan.

Poikana joskus kirjoitin runoja, uskokaa tai älkää.

Sitten kun rupesin kirjoittamaan enemmän jua vähemmän työkseni, huomasin miten paljon tehokkaampaa on ihan vain sanoa.

Nyt olen alkanut miettiä jo-osaavani sanoa vain. Ehkä pitäisi taas herätellä taiteellisia ambitioita.

Joko näitte Jadesoturin? Oikeasti tosi outo pläjäys leffaksi.

Jos myönteisesti tarkastelee, siinä oli omaperäisellä tavalla ilmava dramaturgia ja tarkovskilaista otetta kerronnassa. Jos tarkastelee kielteisesti, samat pätevät. En tosiaan osaa sanoa onko se ihan vain kummallinen vai kenties aito mestariteos.

Puhumani piti kuitenkin muusta. Kyselin joskus yhdeltä Hannulalta, joka on aktiivinen ja harras buddhalainen, että onko olemassa sellaista buddhalaisuuden lahkoa, joka ei varsinaisesti pyrkisi valaistumaan ja vapautumaan halujen kierrosta, vaan enemmänkin yrittäisi kehittää uskovaisen jollekin mukavalle tasolle ja sitten jämäyttää sen siihen elää lilluttelemaan elämästä toiseen itseensä tyytyväisenä.

Sellaista ei kuitenkaan kuulemma ole (vaikka minusta ainakin idea on hyvä), mutta tossahan se jumalauta siinä leffassa oli ihan eikä melkein sama idea.

Katsoin eilen Kurosawaa.

Mitä vetoa, niin se ukko ei välittänyt mistään muusta kuin viireistään ja haarniskoistaan. Se teki elokuvia ihan vain saadakseen taikoa kankaalle loputtomat meret tuulessa lepattavia viirejä ja loputtomat asetelmat miehiä värikkäissä haarniskoissa.

Ja tämä ei sitten ollut pahalla sanottu.

Niin, tietysti. Kiitos kaikille, oli mukava tavata teidät.

En tiedä kuka on Jaakko Selin ja kohta et tiedä sinäkään.

Sitaatti:

– Monet nuoret miehet ovat valitelleet minulle sitä, että he haluaisivat pukeutua näyttävämmin, mutta kun siellä toimistolla on yleensä aina vanhempi pomo, jonka yli ei kehdata pukeutua. Ihan sama ilmiö kuin esimerkiksi se, että alaisella ei saa olla hienompaa autoa kuin pomolla, hän sanoo.
Selin tarjoaa ongelmaan ratkaisuksi rohkeutta. Hän kehottaa erottumaan väreillä ja valitsemaan reippaasti niin laadukkaita pukuja kuin kukkaro kestää.
– Ja jos ei siitä huolimatta uskalla pukeutua sen toimiston alfauroksen yli, niin aina voi esimerkiksi olla hieman anarkisti sukkien suhteen ja hymyillä tyytyväisenä tietäessään, että minullapa on jalassa sadan euron sukat, hän nauraa.

Olkaamme siis anarkisteja sukkien suhteen.

Seuraava sivu »