Olen ollut väärässä. Tämän myöntämisestä on hyvä aloittaa tämä postaus.

On aina helpompaa louskuttaa leukojaan kuin todella kuunnella ja yrittää ymmärtää. Sitä helpompaa se on, jos maali on käytännössä ilmainen ja homma helppoa kuin lapsen lyöminen lapiolla.

Puhun tietysti Käsikirjan viikkokirjeistä ja siitä, mitä niistä olen kirjoitellut. Tajusin tänään niistä jotain, mikä olisi pitänyt tajuta jo kauan sitten: samoin kuin saatananpalvojat ovat kristillinen lahko, Käsikirjan posse on feminismin haarauma kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.

Tarkemmin: Käsikirja on muutettavat muuttaen äkäistä vastaherännyttä protofeminismiä, joka vastaa todelliseen sortoon nostamalla päänsä uhmakkaasti pystyyn ja vaatimalla omaa tilaa, omaa oikeutta, omaa ääntä.

Sen setin lukeminen on varmasti kohderyhmälleen samalla tavalla valtauttava ja voimauttava kokemus kuin löyhäpäisille pimu-ihmisille Cosmon: minulla on oikeus, minun ei tarvitse, minä saan, minun ei ole pakko. Olen olemassa enkä muiden jatke.

Tänään tullut viikkokirje on kaunis pieni faabeli miehestä, jolla ensin meni huonosti, mutta sitten alkoi mennä hyvin. Pilkattavaa siitäkin riittäisi, mutta tänään en viitsi. Muutama pätkä sanojen tueksi:

Kun mies alkaa lukemaan Miehen käsikirjaa™, joka ei ole sitä ennen lukenut, alkaa hän miettimään lukemaansa. Hän ajattelee, ettei noin voi puhua naisille. Hän ajattelee, ettei näin tai noin voi toimia naisten kanssa. Kaikki, mitä hän lukee on ihan päinvastoin, mitä hänelle lapsena on opetettu naisista.
Syy tämäntyyppiseen ajatteluun tulee siis kotikasvatuksesta. Hänen vanhempansa ajattelivat miesten ja naisten välisistä suhteista ja kommunikaatiosta tietyllä tavalla ja se sama ajattelumalli siirtyi luonnollisesti hänelle.

Hänen vanhempansa ajattelivat samalla tavalla ja heidän vanhempansa. Naisten harvoin tarvitsee kyseenalaistaa uskomuksiaan eli käsityksiään, joita he pitävät totena näiden asioiden suhteen.

(…)

Mies huomaa, ettei tästä tule nyt yhtään mitään. Hän päättää kysyä samaa kysymystä kaveriltaan, joka on käynyt lukemassa Miehen käsikirjaa™ ja joka on muutenkin hyvä naisten kanssa. Hänen kaverinsa kieltää välittömästi jatkossa drinkkien tarjoamisen naisille.

Syyksi hän ilmoittaa sen, ettei naisten huomiota tule ostaa. Mies alkaa hiljalleen ymmärtää. Onhan hän todistanut kaverinsa onnea naisten kanssa jo usean vuoden ajan.

Hän haluaa tietää lisää. Mies kysyy sitten vielä kaveriltaa, mistä tietää onko nainen kiinnostunut minusta. Hänen kaverinsa vastaa, että siitä, jos hän haluaa olla vierelläsi. Hän ei esim. baarissa lähde puuteroimaan nenäänsä vessaan, vaan nainen on siinä miehen vierellä ja juttelee miehen kanssa. Ei se sen kummempaa ole, kaveri selitää miehelle.

(…)

Hän tekee päätöksen, että hän haluaa menestyä naisten kanssa eikä olla naisten ovimattona. Hän alkaa käymään salilla. Hän käy pukeutumisneuvojan luona. Nyt hänellä alkaa olemaan vartalo fyysisesti kunnossa ja se näyttää jo pirun hyvältä.

(…)

Hänestä alkaa kehittymään jokaisen naisen haluama mies. Hän käy salilla monta kertaa viikossa, hän pukeutuu tyylikkäästi, hän on kontrollissa itsestään jokaisessa tilanteessa, hän tulee helposti ihmisten kanssa toimeen, hän on ulospäinsuuntautunut ja ihmisillä tulee älyttömän hyvä olla olla hänen lähellään. Hänellä on työpaikka ja päämääriä elämässä.

Kaunis tarina, vai mitä? Siteeraukseni viimeinen kappale on myös viikkokirjeen viimeinen kappale ja riippumatta siitä, oliko kirjoittaja harkinnut asiansa, annan vanhana ammattireiskana täyden tunnustuksen lopetuksen teholle ja rohkeudelle.

Advertisements