Mitä olen aikalaistodistusta lukenut, sotimisen suuri kuva ei oikeastaan määrity tappohommien mukaan.

Sodassa kuin sodassa taistelu vie ajasta aika vähän ja kun keikka on ohi, sitä ei mielellään muistele, eikä seuraavaa keikkaa mielellään ajattele ennen kuin on ihan pakko.

Merkittävämpi tekijä yksittäisen sotilaan kannalta taitaakin olla, että sotaa käydään poikaporukassa. Ei naisia mailla, ei halmeilla. Epäilen, että kuuluisa sodan mielettömyyden kokemus johtuukin tästä.

Advertisements