Oikeastihan asia on niin, että nyt, kun Kyprokseen liittyvät asiat on toistaiseksi jätetty sikseen, Turkki pääsee oikeasti neuvottelemaan asioista ilman, että kaikenlaiset inisevät pikkukansat vaivaavat mitättömillä huolillaan Brysselin ja Ankaran (tiesittekö, että Turkissa tehdään Ankara-nimistä viskiä? En ole maistanut, mutta oletan kokemuksen olevan tyrmäävä.) tärkeitä ja yleviä kansanjohtajia.

Tästä vittuuntuneena laitoin Alexander Stubbille sähköpostia:

Hei Alex,

kenties osaat vastata mieltäni painavaan kysymykseen Turkin jäsenyysneuvotteluista:

mitä ihmettä Turkin pitää tehdä tai jättää tekemättä, jotta neuvottelut oikeasti katkaistaisiin?

Näetkö neuvotteluprosessissa lainkaan niin suuria kysymyksiä (konkreettisia sellaisia), että Unioni oikeasti löisi hanskat tiskiin?

Tausta kysymykselle on tietysti, että viimeisimmän stuntin jälkeen Turkkia lähinnä on vähän toruttu ja muodon vuoksi lakattu juttelemasta joistakin aiheista, mutta prosessia itseään ei ole laitettu jäihin.

Mikäli sinulle sopii, julkaisen mahdollisen vastauksesi blogissani osoitteessa junakohtaus.blogspot.com

Ystävällisin terveisin

XXXX
Helsinki

Iso käsi Allulle vastauksen ripeydestä, koska europarlamentaarikolla on muutakin hommaa kuin vastailla näsäviisaille bloggaajille, mutta tää ukkohan vastasi päivän sisällä. Muuta kivaa sanottavaa ei sitten olekaan:

Moi XXXX,

Kiitos erinomaisesti muotoillusta kysymyksestäsi.

Hommahan toimii niin, että jäsenyysneuvotteluissa on yhteensä 35 neuvottelulukua, joista neuvotellaan. Mikäli hakijamaa ei onnistu täyttämään velvoitteitaan, voidaan neuvottelut relevanttien lukujen osalta jättää avaamatta. Komissio on juuri Olli Rehnin johdolla näin Turkin osalta suositellutkin yhteensä 8:n neuvotteluluvun kohdalla (jotkut oisivat tyytyneet 3:een, toiset ehdottivat 17:sta). Ks lisää (kohdassa 2):
http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/06/1652&format=HTML&aged=0&language=EN&guiLanguage=en

Toisin sanoen ei voi puhua vain torumisesta.

Jäsenyys edellyttää velvoitteiden täyttämistä kaikissa neuvotteluluvuissa. Kääntäen: Turkista ei voi tulla jäsentä ennen kuin kaikkien neuvottelulukujen velvoitteet on täytetty.

Loppu on sitten neuvottelutaktiikkaa (ks videoblogini neuvottelukuvioista http://www.alexstubb.com/fi/index.php?trg=diary&id=704). Saavutettaisiinko hanskat tiskiin heittämällä mitään. Tuskinpa. On hyvä jatkaa työtä niiltä osin kuin edistystä on tapahtunut. Miksi sitten kannattaa yrittää? Uskallan suositella taannoista kolumiani Apussa:
http://www.alexstubb.com/fi/index.php?trg=publication&id=12&item=115

Toki vastaukseni voi blogiin laittaa, mikäli katsot sen sopivan blogin profiiliin.

T, Alex


Taisin jo joskus aiemmin sanoa, että Kokoomus on palannut juurilleen myymään maata Saksan keisarille oikeudesta käyttää hassua hattua juhlapäivinä.

————

Lisäys: kävin lukemassa (vasta nyt, myönnän) Stubbin suositteleman kolumnin ja bongasin sieltä seuraavan:

Kaikilla keskustelijoilla on vastuu. Tärkeintä tässä vaiheessa on välttää kansan kiihottamista ja faktojen vääristelyä. Puheet kiihko-islamista, katastrofaalisista seurauksista ja hurjista kustannuksista eivät edistä kenenkään asiaa.

Tasan vittu edistää. Tässä jos missä on kansankiihotuksen paikka.

Advertisements