maaliskuu 2007


Joku on nyt tajunnut jotain perusteellisen väärin.

Nosto:

Eikö jokainen puolue saa valita itse kannattajansa?

Vaikuttaa siltä, että kommunismin aave kummittelee meille edelleen. Millään muulla en tätä voi ymmärtää.

1) Teinikonsensus kutosen spårassa eilen: nainen huolehtii, ettei mies tee mitään tyhmää, kun huolehtii naisesta. Fiksuja muksuja.

2) Olen lukenut viisaista kirjoista, että kulttuurissamme miehellä on oikeus määritellä naisen ulkonäköä koskevat normit. Kuulostaa hyvältä.

Olkaamme avoimia ja suhtautukaamme ennakkoluulottomasti, mihin ikinä katseemme osuukaan. Punnitkaamme kaikki, ja pitäkäämme se, mikä hyvää on.

Oletteko valmiit? Muistakaa, ei ennakkoasenteita. Suhtautukaa avoimesti.

Tuolta.

En ymmärrä, mutta sehän kertoo vain, että en ymmärrä. Jonkin ongelman nämä ihmiset tässä kokevat. Tajuan siitä ongelmasta vain ihan ulommaiset reunat, en oikein niitäkään.

Kommentteja?

Kun avaa Google Analyticsin ja rupeaa ihmettelemään sieltä bloginsa liikennettä, ensimmäinen näkymä on nimeltään Johtajan yleiskatsaus.

Vielä riemukkaampaa on, että kun avaan VPN-yhteyden asiakkaan järjestelmään, prosessi alkaa komennolla Hallitse.

Miettikää: Hallitse.

Tänään rupattelemme naisena olemisesta. Ponnahduslautana toimii teksti, jossa taiteilijatar Rakel Liekki kolumnoi aina niin kiinnostavasta aiheesta, omista pimppikarvoistaan.

En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, mutta sangen usein on tullut sellainen olo, että naisten keskinäisessä viestinnässä lipsahdetaan ilkeyden puolelle usein ja vaivatta. Kenties tämä on näköharha ja miehet ovat´yhtä ilkeitä, mutta kenties ei, en osaa sanoa.

Nimittäin jos Rakel Liekki oikeasti olisi sitä mieltä, että minua kummastuttaa näissä karvasodissa se, että miksi ihmeessä jotkut ovat kiinnostuneita toisten ihmisten karvaisuudesta tai karvattomuudesta. Miksi minun karvattomuuteni nyppii ulkopuolisia? Tai miksi minun pitäisi tuohtua jonkun toisen pehkosta? Hittoako kenenkään karvoitus muille kuuluu?

… hän ei oikeasti jatkaisi sanomalla tuntemattomilla ihmisillä saa pyllykarvat roikkua vaikka polvissa saakka ja kasvaa rekkamiehen pastilleja. Harva kun esiintyy alaosattomissa julkisesti, joten sinänsä pitäisi olla aivan sama asuuko pöksyissä karvainen marsu vai onko siellä kiitorata pienkoneille, vaan puhuisi ihan toiseen sävyyn.

Sitten toinen juttu.

Missä vaiheessa maailma muuttui niin, että häpykarvoituksesta tuli arkinen ja säädyllinen keskustelunaihe? Vallan tolkun tytöt jauhavat jos jossakin keskustelupalstalla ja kommenttilaatikossa siitä, miten parturoivat, vahaavat, nyppivät ja muotoilevat yksityisiä paikkojaan, eikä kukaan pidä sitä kummallisena. Jopa blogistanian tytöistä tiedän muutamasta millaista mallia he suosivat, ja oikeastaan se on aika kummallista. Ihan aidon oikeasti minulla (ja koko muulla internetillä) ei pitäisi olla mitään asiaa puolituntemattomien friidujen pöksyihin.

Onko naisena oleminen vain kertakaikkiaan niin paljon miehenä olemista ruumiillisempaa hommaa, että noistakin tekee mieli rupatella, vai mistä tässä kaikessa on kyse?

Ketä asia koskee, tietää mistä puhun. Suuret kiitokset kaikille. Ootte ihan ässiä.

T-A-P-A-S.

Joitakin asioita sitä ei tahtoisi tietää.

Via.

Seuraava sivu »