Jatkan edellisen aiheen naapuriaiheesta. Pari isoa askelta kivempaan suuntaan, mutta samoilla tonteilla.

Minähän opiskelen siellä tyttölyseossa ja ei-ketään-yllättäen olen vähän setä-ikäinen sinne. Koska kuitenkin tykkään hengailla mukana kaikenlaisissa puuhissa ja porukkaa ei näy häiritsevän paleokauden interventio, olen aina silloin tällöin osallistunut kaikenlaisiin ylioppilasrientoihin; tämä taustaksi.

Jokin aika takaperin juutuin joskus puolenyön jälkeen juttelemaan opiskelukaverini N:n kanssa, joka on älykäs, nätti ja kiva tyttö. Koska olin ainoa paikalla oleva setäfunktiota toimittamaan sopiva tapaus, puhe kääntyi siihen, miten vaikeaksi N. kokee lähestyä kiinnostavia nuorukaisia. Haarukoimme ongelmaa yhdessä aikamme, ja lopulta N. sai tiivistettyä itseään kiusaavat piirteet miehissä ja mieheydessä:

– Te olette… liian… maskuliinisia.

Tämä on mielestäni yhtä myöhäisillan bilekeskustelua isompi juttu. Mitä teistä tuossa sanotaan?

Advertisements