Suomalaisessa naisliikkeessä, -liikkeissä, tarkemmin, on aina tupannut olemaan vahva itsekasvatuksellinen ja idealistinen sävy. Kuten aina, itsekasvatus on perustunut ulkoiseen pakkoon, jota tässä spesifissä jatkumossa on toteutettu sosiaalisen kontrollin ja määrittelyvallan keinoin.

Sota-ajan tietämillä soihtua kantoi Lotta Svärd, nyttemmin asialla on Naisasialiitto Unioni. Bulevardilta saa koska tahansa fatwan siitä, millainen nainen saa ja ei saa, voi ja ei voi, olla.

Feminismikriittiset tahot taas menevät metsään kuvitellessaan, että koko jutulla olisi mitään tekemistä miesten kanssa.

Tämä ei sitten ole koko totuus mistään älkääkä lukeko siitä väitettä minkään asian kokonaisuudesta.

Advertisements