heinäkuu 2008


Kukaan ei yllättyne siitä, että tavanomaiset epäillyt paheksuvat Mika Häkkisen uuden heilan oletettuja motiiveja.

Tahdon ilmoittaa eriävän mielipiteeni. Geneerinen formulakuski on jumalattoman suoraviivainen ja tylsä otus, joka osaa ainoastaan ajaa nopealla autolla ympyrää helvetin kovaa, ei koskaan ole kotona, rahaa saatuaan ei keksi sille muuta käyttöä kuin ostaa vielä vähän autoja ennestäänkin täyteen talliin, tuskin kelpaa juttuseuraksi oikein missään aiheessa, ellei aiheessa ole polttomoottoria, ja ainoa todellinen asia mitä sillä on naiselle annettavana, on aineellinen elintaso.

Mielestäni kaikki voittavat, kun formulakuski nai ahneen hupakon, joka ymmärtää paikkansa, jaksaa pitää itsensä kauniina, antaa aina, kuuntelee kiltisti ja äijän lähdettyä työmatkalle painuu shoppaamaan. Win-win jos mikä.

Tuolta.

Ensimmäinen kappale.

Onneksi on Hesari.

Lukekaa myös viimeinen kappale.

Tää on jotain niin hirveetä.

Via.

En tahdo vähätellä kenenkään vieraantumiskokemuksia, nostalgiaa tai kotiseutuikävää, mutta kun katselen maalta tai kirkonkylistä Helsinkiin muuttaneita ystäviäni, minusta heidän elämänsä ei näytä erityisen vaikealta.

Onhan siinä tietysti muutosta ensialkuun, varsinkin ihan juniorille, mutta ei toi nyt niin kummalta vierestä katsoen vaikuta.

J.K. Rowling / Osku Pajamäki.

Suuret ikäluokat ovat sotkeneet asiat, nuoremmat joutuvat paikkaamaan.

Heikki Ylikangas: Nuijasota / John le Carrée: Pieni rumpalityttö.

Tämä saattaa vaatia vähän avaamista?

Kun historiaa kirjoitetaan, ei oikeastaan selvitetä mitä tapahtui vaan luodaan tunnettujen tosiasioiden päälle ja varaan mielekäs fiktio. Heikki-setä purkaa, John-setä rakentaa. Lukekaa huviksenne.

Suomalainen mies keskimäärin on hyvä kaikessa, mitä tehdään kypärä päässä.

Seuraava sivu »