elokuu 2008


Käykääpä kaikki äänestämässä Kata Kärkkäistä. Ihan kaikki. Levittäkää sanaa.

Runouteen yleensä pätee, että hyvien tekeminen on liian vaikeaa ja huonot kannattaa jättää tekemättä.

Vakava, oikea kirjoittaminen kysyy kylmää palkkatappajan mieltä eikä rakastunut ihminen ole missään kunnossa kirjoittamaan mitään merkittävää.

Tulipa mieleeni.

Joku asiasta kiinnostunut taho voisi lopultakin kirjoittaa listan siitä, keiltä kaikilta ja kuinka moneen kertaan saksalaisten pitää vielä pyytää anteeksi.

Saksalaiset ovat hyviä suorittamaan listan mukaan.

Tässä alkaisi olla muutakin mietittävää.

Olin vallan unohtanut koko kisan, mutta onneksi your friendly local mirrinrapsuttaja muistutti.

Oliko pakko osallistua oliko. Vähänkö siistii.

Lisäksi mä olen luultavasti ainoa bloginpitäjä, joka kisaan on osallistunut, joten väistämätöntä voittoa ei voi estää. Kultainen kuukkeli eat your heart out!

– Miesten vastauksista kävi ilmi, että moni pyristelee aktiivisesti perinteisestä sukupuoliroolista, jonka kokee ahdistavana. Netissä mies saa olla herkkä ja tunteikas.

Sanoo Irma Kaarina Halonen.

Taitaa jopa uskoakin, ja jos siitä lähdetään, on pakko päätellä hänen omasta mielestään aina tienneen että vähänkö muuten on miehissä vikaa, miehissä on niin vikaa, mutta nyt, lopultakin, juuri nyt ne ovat alkaneet korjata vikojaan.

Tommoset ämmät ei tunnistaisi herkkää ja tunteikasta miestä vaikka se purisi niitä perseestä.


Lottovoittohaaveeni on aina ollut kymmenen hehtaaria maata ja iso valikoima työkoneita. Ajan mittaan ajatus jalostui ideaksi teemapuistosta nimeltä Työmaa.

Vähänpä tiesin. TJEU.

Näitä on sitten tuubi pullollaan. Sieltä vain hakemaan.

Veli Kani bongasi internetistä (siellä on vaikka mitä, katsokaa vaikka) tavallistakin hassumman pläjäyksen rotupuuppaa.

Sitä välillä niin toivoisi, että toi jengi sanoisi puff ja katoaisi. Mulla on mielestäni oikein fiksut ja asialliset perusteet vastustaa massamittaista maahanmuuttoa Eurooppaan sekä sen ilkeää sisarpuolta, monikulturismia, mutta voi vittujen kevät kun jostain aina ponkaisee joku kaappinasse ja alkaa loputtoman, pitkäpiimäisen sössötyksen.

Jos mies on taustaltaan verikäpäläinen tsekisti ja oikeaa valtaa saatuaan käynyt jo kaksi kansanmurhatyyppistä sotaa melko tarkkaan vain siksi, että pystyy ja se on kivaa, sen voi vähitellen olla aika vaikea selittää itselleen olleensa koko ajan oikeassa.

On sitä sotia vähemmästäkin aloiteltu. Lopettamisen kanssa ei ole niin nuukaa.

Venäjä ja Georgia taistelevat urhoollisesti viimeiseen osseettiin. Kaikki ammutaan paskaksi ja ihmisiä kuolee.

Kannatan lämpimästi esitettyä Torkkelinmäen rauhankonferenssia.

Lisään työjärjestykseen pykälän, jonka mukaan minä ja Kervå raahaamme kainaloista kiskoen pihan puolelta puistoon rauhoittumaan ja juomaan kireää viinaa neuvotteluosapuolen, joka unohtaa käytöstapansa. Toistetaan tarvittaessa ja aamulla Rappiotäti saa toimia krapulakeijuna ja kertoa tolloille, miten huonoja ihmisiä ne ovat jos vielä jatkavat.

Seuraava sivu »