Puhun tietysti internetistä, joka ainoana maailman mahtina mahdollistaa kohtaamisen silloinkin, kun yksi tahtoo syödä ihmisen ja toinen tahtoo tulla syödyksi; muistatte varmaan keissin.

Nimittäin samalla kun kohtaaminen mahdollistuu, kasvaa myös hälinä, logaritmeissa.

Pontimen päivän epistolaan antoi Jyrki J. Kasvin kommenttilootassa käytävä keskustelu, jossa nopsalla silmäyksellä eniten edukseen esiintyy ennenkin kehumani kanssabloggaajatar Eufemia ja ikävä kyllä kantoja, joita saattaisin kenties itsekin kannattaa, edustetaan huomattavasti vähemmällä tyylillä ja arvokkuudella.

Vastaava ilmiö käänteisenä nähdään jokseenkin päivittäin Jussi Halla-ahon vieraskirjassa, missä maahanmuuttokriittiskriittiset äänet ovat järjestään vaahtoavia raivosuita, silkkoja trolleja tai idiootteja ja muuten vain vähemmän kunniaksi vanhemmilleen.

Tämä ei asiana ole varsinainen kansankiihotusaihe vaan viestintä-, mutta tunnen politiikan sektoreista nuivistelun parhaiten, joten esimerkki tulee sieltä. Kävikö tässä nyt niin kamalasti, että kummankin puolen, tai kaikkien puolien, varsinaisesti terävät aivot keskittyvät kehumaan toisiaan omassa kertsissä ja se, minkä piti olla poliittista keskustelua, on jäänyt tolvanoille?

Mainokset