helmikuu 2009


Tällaista ei Kansallisteatterissa ole sen pitkän historian aikana nähty.

Tällaista on nähty teatterileireillä, taidelukioissa ja ylioppilasteattereissa kautta maan.

Jos, oletteko löytäneet uudesta versiosta mitään muuta eroa vanhaan kuin jumalattoman sekavaksi sotketun leiskan?

Sinä, joka tulit tänne haulla ”ulostetahrat”, mitä helvettiä oikein olit omasta mielestäsi tekemässä?

Champion of Liberty –yhdistys on lyöttänyt itsenäisyyden 90. ja Suomen Marsalkka Mannerheimin syntymän 140. juhlavuoden kunniaksi hopeisen Mannerheim-muistomitalin, jonka on suunnitellut maamme tunnetuimpiin graafisiin taiteilijoihin lukeutuva professori Erik Bruun.  Tuotto käytetään suuren Mannerheim-elokuvan sekä maanpuolustusjärjestöjen tukemiseen.
Mitali on tarkoitettu jokaiselle suomalaiselle ja kaikille Suomen ystäville ulkomailla.

Champion of Liberty on perustettu vaalimaan Suomen Marsalkan muistoa, tekemään hänen elämäntyötään tunnetuksi sekä tukemaan valmisteilla olevaa elokuvaa.
Muistomitali on Suomessa ensimmäinen yleinen kansalaismitali, niin kutsuttu jetoni. Sen kantaminen ei edellytä kuulumista sotilaalliseen joukkoon, eikä mihinkään järjestöön tai yhdistykseen.

(…)

Hopeinen Mannerheim-mitali on myynnissä 40 euron kappalehintaan R-kioskeissa kautta maan.
Tuolta lisää

Pylvääseen laitettakoon kyltit ”On lottovoitto syntyä Suomeen”, ”Pitkät etäisyydet ja kylmä ilmasto”, ”Maailman parhaat palvelut”, ”Puhdasta kotimaista ruokaa”, ”On muistettava palkkamaltti” sekä pari muuta juttua, joita jokainen osaa kuvitella itse lisää. Työvoimapula ja sen sellaista.

En oikeastaan osaa sanoa millä perusteilla koirat valitsevat merkkaamisen arvoiset spotit, mutta kenties juoksussa olevan nartun virtsa olisi oikeaa tavaraa.

Tehän tiedätte jo, mihin pyrin: Kusetuspylväs.

Näin laman oloissa on ilahduttavaa, että edes joku kantaa vastuunsa ja ryhtyy toimiin rötväilyn vähentämiseksi.

Mikäli saatte ko. numeron käsiinne, laittakaa se yleiseen jakeluun. Suomessa on niin paljon mälsää ja nuijalla olis töitä, että varmasti Gigantin johto tahtoo kuulla kaikista epäkohdista perusteellisen selvityksen.

Pari viimeistä päivää ovat olleet *niin* omituista aikaa. Asiat voivat samaan aikaan järjestyä loistavasti ja täysin surrealistisella tavalla päin seiniä ja lisäksi käynnissä oleva tapahtumaketju tulee vielä luomaan mitä oudoimpia sivu- ja heijastusvaikutuksia.

Et tajunnut mitään?

En minäkään, ja minä sentään tiedän, mistä on kyse.

Jos opiskelisin Sibixessä, perustaisin orkesterin nimeltä Klassisen kone.

On olemassa joitakin ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti osaa sanoa mitään, mikä ei olisi riipivän tyhmää ja perustuisi tolkuttoman vääristyneeseen maailmankuvaan.

Muuan heistä on Stadarin rva Räty.

Lukekaa ensin tämä.

Sitten ihmetelkää kanssani onko todellakin niin, että pienten lasten isät kulkisivat kylillä pärtsäilemässä munalisällä lisättyjä liksojaan turhuuksiin vai olisiko sittenkin niin, että rahat menevät perheen yhteiseen elämiseen.

Ja voisiko jopa olla niin, että mainittujen lasten äidilläkin on ollut sanansa sanottavana, kun tehtiin suomalaisen perheen taloutta eniten säätelevää päätöstä, asunnon hankintaa, ja mietittiin kuinka kireälle vieteri vedetään.

Kamalinta tässä kaikessa on, että ennen oikea sanomalehti on taantunut ja latistunut tolvanoiden temmellyskentäksi. Minun on pakko olettaa, että tämä on, kuten sen lasitalossa tahdotaan olevan.

”Haluan parisuhteen. Alan kuitenkin epäillä mahdollisuuksiani. Koulutettuja, sivistyneitä miehiä, jotka kannattavat feminismiä, on vähän tarjolla. Olen ikäväkseni huomannut, että äly ja koulutus ei suoraan korreloi feminismin kanssa: feministimiehillä on yleensä korkeakoulututkinto, mutta kaikki korkeakoulutetut miehet eivät ole feministejä.  Siksi suunnittelenkin muuttavani Ruotsiin, missä feministimiesten osuus korkeakoulun käyneistä on suurempi kuin Suomessa.” (34)

Tulva 1/2009, s. 18

Seuraava sivu »