elokuu 2009


Kuten kaikki tiedämme, miehillä ei ole helppoa Vihreässä Liitossa. Tämä on harmillista, koska vihreys aatteena on nopeasti omaksuttavissa ja täydellisesti simuloitavissa muutaman tunnin harjoittelulla ja puolueen sisäiset säännöt pitävät huolen, että jokainen mies revitään kiintiökoristeeksi jokaikiseen lautakuntaan.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen.

Suomessa on pitkä traditiot julkisesta kaappihomoudesta. Kaikki tietävät, mutta kukaan ei puhu, koska yksityisyys on arvokas asia ja outtaaminen mautonta.

Näin ollen sitä voisi hyvinkin ruveta kaappiheteroksi. Ei kukaan oikeasti kehtaa ruveta kiistämään jos vain ilmoitan olevani homo ja siitä huolimatta sniikkailen kaupungin yössä milloin kukakin suttura kainalossa.  Pian olisin kansanedustaja, ministeri ja europarlamentaarikko ja koska olisin elegantisti homo, saisin myös kutsuja illallisille, joissa tarjotaan hyvää ruokaa ilmaiseksi.

Mainokset

Käykää lukemassa tämä. Luettu?

Haluaisiko joku seuraavaksi vastata tähän: miksi ihmeessä minä uskoisin blogaajanimimerkki Piiaa enkä Suomen vaikutusvaltaisimman feministijärjestön politbyroon pääsihteeriä?

Haluaisiko joku kertoa minulle myös miten ihan käytännössä näkyy nimimerkki Piian promoama ja epäilemättä myös edustama feminismin haara, joka keskittyy tutkimaan ja purkamaan kaikkien sukupuolten edustamaa rasitetta kaikille tilanteessa, jossa sitä vastassa on selkeitä konkreettisia tavoitteita kulloistenkin sorvissa kiinni olevien naisten hyväksi ihan kenen tahansa miehen kustannuksella ajava eturyhmäfeminismi? Esittäkää minulle keissi tai edes teoreettinen mekanismi, jossa ja jolla akateeminen kelailu ei tipahtaisi laidalta kuin Lilleri-Lalleri, kun vastapuoli määrätietoisesti ajaa itselleen lisää rahaa, valtaa ja etuoikeuksia.

Lopuksi voi vastata tähänkin: mikä siinä f-aatteessa nimenä on niin rakasta, että sitä ei voi suosiolla jättää ahneisiin tahmeisiin käsiin, kun missään tapauksessa ei tule käytännön skaboissa tahmatassuja vastaan pärjäämään kuin jonkin surkean erävoiton välillä?

Vaadin maailman palauttamista sellaiseksi, kuin se oli vuonna 1988. Silloin minusta itsestäni tulisi taas 20-vuotias.

Pontimena päivän epistolaan on opiskelijakirjaston siirto ja sotkeminen tunnistamattomaksi, joka tehtiin tyystin minulta kysymättä. Jos en valmistu tänäkään vuonna, se on kokonaan muiden vika, ei minun itseni.

Viime kesänä näihin aikoihin opetin nuoriherra Alexander B:lle higfive-lowfive-respekt-drillin. Ilokseni sain tänään kuulla, että hän on levittänyt sen koko lastentarhaan.

Lisäksi ipanat ovat jostain ymmärtäneet, että päälle pitää ottaa gangstapose kädet puuhkassa, kroppa vinossa ja naamalla smaili.

Tästä voi olla jo ylpeä.