Mikä sitten kestikin, sain vasta eilen katsottua elokuvan Tali-Ihantala 1944.

Pidin kovasti.

Normaalistihan sotaelokuva genrenä tarkastelee ihmisiä paineen alla ja toimii sen varassa, että kenet tahansa voi koska tahansa poistaa tarinasta, mutta tässä levarissa draama oli otettu esiin sodasta itsestään, ei sitä käyvistä miehistä.  Pidin myös efektien eleettömyydestä, johtui se sitten harkinnasta tai vähistä resursseista.

Yhdellä katsomisella tämä on hyvin lähellä lopullista sotaleffaa.

Advertisements