joulukuu 2009


Tavallisesti olen näillä nurkin kirjoittanut jonkinlaisen yhteenvedon menneestä vuodesta.

2009 tarjosi runsaasti oppimiskokemuksia.

Kaikille niille, jotka toivotuksistani välittävät, toivotan hyvää ja menestyksekästä vuotta 2010.

Ymmärtääkseni on vireillä kaksi elintenluovutuskäytäntöihin liittyvää muutosta. Ensimmäinen on hanke liittää henkilön oma tahto luovutusta koskien osaksi potilastietojärjestelmää ja defaultin asettaminen kylläksi, toisen tarkoitus on viedä omaisten veto asiaan.

Itse kannatan kumpaakin, mutta tässä postauksessa ei ole siitä kyse.

Hautajaistavat ovat kulttuurien jokseenkin hitaimmin muuttuvaa ainesta, mutta nyt näyttää siltä, että kaikkialle tunkeutuvat tiede ja sen soveltaminen ovat lopullisesti solahtaneet sisään kulttuurimme tähänkin ytimeen.

Nykyisiin hautaustapoihin kuuluu esoteerinen osa, jossa vainajasta irrotetaan käyttökelpoiset palaset, sekä eksoteerinen, jossa loput pistetään porukan voimin monttuun.

En ole aivan varma mistä ajatus alkoi.

Joko mietin männäviikkoisen lottokupongin tarkistamista tai sitä, että oikeastaan alan olla vähän kyllästynyt nykyiseen puhelimeeni; tai sitten mietin sitä että en muuten piruuksissanikaan hanki jeesusfööniä.

Joka tapauksessa resurssien salliessa hankkisin 7 kpl Nokian ysisatasta. Sitten tilaisin Joseph Kosuthin siististi tekstaamaan niihin letraseteillä viikonpäivien nimet.

Voin vain kuvitella mitä lysti maksaisi.

Your friendly local junamies toivottaa tasapuolisesti kaikille. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

On jälleen söpöjen pikkueläinten aika. Via.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä.

Puheenjohtaja, äänestäjät, paidat.

Aloitetaan hyvillä uutisilla.

Teatterissa on päästy pienen tauon jälkeen tilanteeseen, jossa nuorella polvella on ainekset kunnon kapinaan establishmenttia vastaan. Näin tulee ollakin.

Kävin katsomassa tämän.

En oikein tunnista näkemääni ylle linkitetystä. Kuten toisaalla sanoin, vastaavia nähtiin runsain mitoin teatterikerhoissa, taidelukioissa ja harrastajanäyttämöillä jo 20 vuotta sitten ja nähtävästi silloiset taideteinit ovat pysyneet uskollisina nuoruutensa ihanteille.

En aio käydä tarkemmin kritisoimaan näkemääni näytelmää, koska en nähnyt siinä mitään omaperäistä, ainoastaan erään tyylilajin puhtaan edustajan. Tyylilaji tunnettiin ennen nimellä horkkateatteri.

Horkkateatterissa genrenä on muutama mielenkiintoinen piirre, jotka nähdäkseni pakottavat jokaisesta näytelmästä suunnilleen saman teoksen esiin.

Ensinnäkin horkkateatteri muistuttaa pikemminkin musikaalia kuin perinteistä puheteatteria. Esitystä jäsentävät pitkät ja paneutuvat tunteen esittelyt, ei tarina eikä, paremman sanan puutteessa, dramaturgia. Siinä missä musikaalissa täräytetään tiskiin biisi siitä, että ra-ra-ra-rakastan si-si-si-nua, horkkanäyttämöllä muristaan, täristään ja ryömitään viisi minuuttia ja sitten jatketaan tarinaa.

Toinen ja tärkeämpi tyylilajin piirre on positiivisen rekisterin täydellinen puuttuminen. Koko laji ei yksinkertaisesti lainkaan pysty käsittelemään eikä esittämään mitään mukavaa ja onnistunutta, vaan mistä tahansa aiheesta joudutaan kaivamaan esiin sen ankea, sekoileva ja hulluna kuolaava aspekti. Tätä on tapana kutsua sellaisilla sanoilla kuin aitous, koskettavuus ja tinkimättömyys.

Lisäksi, syistä joita en täysin ymmärrä, jokaisessa horkkanäytelmässä pitää stagelle saada a)tissit ja b)miehen perse, ja lopussa joku tapetaan, kunhan on ensin leikitty ulosteilla.

Meneehän se niinkin.

Det finns ingen anledning att läsa mitt mail. Jag har ingenting att göra med PKK, Hamas eller al-Takfir wa al-Hijra. Jag har aldrig gjort Sawm eller tillverkat massförstörelsevapen, jag vet knappt ens vad al-Nour betyder. Men tack för visat intresse!

PS. Terroristattacker kommer knappast att planeras över okrypterade mail. Sabba FRA-lagen på http://www.hejfra.se