Olenkohan ainoa, jonka mielestä suomalaisten haja-asutusalueiden polttopuutrokausrumba muistuttaa kummasti Tyynenmeren skärgårdareiden kula-vaihtoa?

Nimittäin se trokaaminen ei ole alkanut mistään eikä se tule loppumaan mihinkään ja se pitää maailmaa pystyssä. Että mitat ovat epämääräiset ja vaihdon väline voi olla ihan mitä tahansa rahasta viinan kautta moottorisahalla veistettyyn karhuun ja hinnoittelu todellakin menee pärstän mukaan, on juuri kuten olla pitää ja antaa osallisille sekä syvää tyydytystä että vankan mahdollisuuden rakentaa identiteettiään ja sosiaalista ympäristöään.

Edit eli tästä on syytä jatkaa vähän: mikäli lainkaan olen ymmärtänyt lukemaani oikein, saarelaisten uskomusjärjestelmässä esi-isät pitävät meren kalaisana, maan satoisana,  ja kula-vaihto on kaiken muun ohella myös esi-isille rupattelemista. Suomen ilmastossa polttopuut ovat täysin vastaava elämisen välttämätön ja välitön edellytys.

Advertisements