Kuten tapani on, käväisin  Tallinnassa, ja kuten tapani Tallinnassa on, kiertelin muutaman kirpparin etsimässä neuvostoaikaisia lasiesineitä. Juttu nimittäin on niin, että niillä on siellä kaiket paikat täynnä ihan helvetin hyvältä näyttävää lasitavaraa, jota ne eivät itse pidä minään, koska, no niin, sitä on kaikki paikat täynnä ja lisäksi se on vielä sitä neuvostoa.

Ostin mm. pari kolme melko uskomattoman räyhää maitolasista lampunkupua, joista scifein ilokseni sopii kylppärini lampunkuupan jengoihin ja joista suurimman aion ripustaa olohuoneeni kattoon.

Suurin oli ostaessani hyvin likainen. Äidyimme matkaseuran kanssa miettimään että hemmetti, tota kun hankaa puhtaaksi voi henki ilmestyä.

Täytyy toivoa, että ei. Jos neuvostoteollisuus on onnistunut puhaltamaan lamppuun hengen, minä en sitä tyyppiä tahdo tavata. Menet sanomaan sille, että kämppä Tallinnasta olisi kiva kesämökki, niin se on jo valloittanut koko Baltian ja heittää sulle Toompealta jonkin palatsin että voit ruveta kuvernööriksi, tai toivot loistoautoa, niin se häätää 200 000 ihmistä kotoaan ja perustaa niiden maille Uudenmaan kokoisen autokombinaatin.  Levätessään se siirtää parin joen uomat jostain jonnekin ja leirittää kaikki, joista tietää että mä en pidä, ja niiden sukulaiset myös. Päälle se soittaa torvisoittoa ja vetää lipun salkoon ja ihmettelee mitä väki valittaa, kun on sentään lippu salossa ja aamufanfaari.

Niistä kirppareista on sitten turha kysyä vinkkejä.  En kerro. Et sinäkään kerro missä ovat parhaat suppispaikkasi teidän lähimetsässä.

Advertisements