Aloitetaan siitä, että älkää menkö Kansikseen katsomaan Valhe-nimistä näytelmää. Te kysytte nyt kuka hullu ylipäätään menee Kansikseen katsomaan mitään ja minä vastaan, että virheitä sattuu.
Mitä varsinaisempaan juttuun tulee, taidon käyttäminen, josta meillä on moinen surkea nimitys, näkyy parhaiten ollessaan vajaata, kuten Ernesti-setä meitä on opettanut*) ja tästä stygestä on kyllä vivisektioitavaksi.
En nyt jaksa ryhtyä tosissani analysoimaan, mutta sanotaan vaikka, että huonedraama ei ole pikkupoikien laji ja Tennesee Williams pitäisi laittaa kirjastossa lukkojen taakse. Muuten käy, kuten kävi, että näytelmäkirjailija ryhtyy suorittamaan rahtikulttiotteella draaman rakennetta ja tekee perässä asioita, joista ei ymmärrä kertakaikkiaan yhtään mitään.
JP Palo tosin oli hyvä, itse asiassa säkenöivän hyvä, mutta niinhän se ukko nyt vain on, eikä tässä ole mitään uutista.
*) Lukekaa hyvät ihmiset Kuolema iltapäivällä.
huhtikuu 17, 2010 at 11:44 am
Nyt tuli kyllä niin tyylikäs teilaus, että itse tekelekin alkoi kiinnostaa.
huhtikuu 17, 2010 at 6:58 pm
Näytelmissä ei valitettavasti ole tuoteselostetta, ja ne ovat tuoretavaraa jossa parasta-ennen-päiväys on juuri katsottaessa.
Näytelmät ovat eräänlaista taikuutta. Ne joko heräävät henkiin niiden koskettaessa omaa — katsojan — maailmaa tai sitten ne tekevät oharin. Koskaan ei voi tietää; siksi on käytävä monta turhaa keikkaa.