Pekka Haavisto, joka sentään ei ole yhtään tyhmä eikä turha mies, loihe lausumaan hiljan, että afrikkalaiseen islamiin on aina kuulunut suvaitsevaisuus.

Lausunto herätti ns. piireissä melkoista hämmästystä sekä synnytti tavanomaisen määrän matalaotsaisia lausuntoja.

Uskoisin ymmärtäväni molempia osapuolia. On vallan mieletöntä väittää islamia suvaitsevaiseksi uskonnoksi ja vain vähän järkevämpää väittää sitä hullujen kurkunleikkaajien aavikkomenoksi. Parhaan käsitykseni mukaan se on molempia hyvin aidosti.

Islamin varsinainen kahtiajako ei mene sunnien ja shiiojen vaan kaupungin ja erämaan välillä. Kaupunkien islam rakentaa kirjastoja, aavikoiden islam polttaa niitä.  Jokainen joutuu itse muodostamaan kuvansa siitä, mikä on näiden kahden suunnan suhde.

Itse en ole oikeastaan mitään mieltä rauhallisesta kaupunki-islamista. Voin koska tahansa tuopin  ääressä rupatella muslimikundien kanssa ja Husein Muhammedia pidän suorastaan fiksuna miehenä (toki sillä varauksella, että sillä on ne normaalit vihreiden kotkotukset) ja jossain Tatarstanissa tai Pariisin vaurailla alueilla kaikki sujuu ihan tavalliseen  tapaan eikä ketään suuresti kiinnosta koko pössis.

Mainokset