Touko 2010


Kuten kaikki ovat jo huomanneet, maahanmuuttokeskustelussa on mahdoton välttää metakeskustelua ja enin, mihin voi realistisesti toivoa pääsevänsä on, että keskustelu ei menisi pelkäksi metaksi.

Siispä sitä lajia tähän väliin.

Parhaan tietoni mukaan kummallakin puolella (kaikilla, oikeastaan, mutta oikaistaan nyt vähän) vallitsee hassu illuusio siitä, että vastapuolen toiminta on koordinoitu. Oma viimeaikainen suosikkini on kukkahattupuolen se ajatus, että keskustelun lähtökohdaksi pitää ottaa vallitseva laki, missä suomeksi sanotaan että ainoastaan riesan minimoimiseen tähtäävistä toimista sopii keskustella, mutta laajoista kysymyksistä (kuinka paljon, millä perustein) pitää pitää turpa kiinni.

Tähän ajatuspieruun törmää niin usein ja muuten ihan järkevien ihmisten puheissa, että olisi hyvin helppo sortua kuvittelemaan jotain yrttiteenhajuista kellaria, seinillä roikkuu batiikkikankaita, jossa Kukkikset United koordinoi hankkeita keittää suomen tyttövauvoista soppaa partaterroristeille.

Sama toiminee toiseenkin suuntaan (tähän ei pidä sotkea erään iirin kielen asiantuntijan rikasta sisäistä maailmaa) , vaikka omasta positiostani johtuen en ole yhtä hyvä bongaamaan nuivapuolen yhteisiä teemoja .

Itsehän pyrin pitämään jonkinlaisia välejä joka suuntaan ja uskallan väittää, että mitään koordinaatiota ei ole. Koko aihe on vain loppujen lopuksi niin kovin  pienen piirin huvi, että ajatukset leviävät nopeasti ja tehokkaasti.

Se siitä. Seuraava ei ole metaa.

Mainokset

Luotan siihen, että Sydsvenskan ei pahastu pääkirjoituksensa levittämisestä.

Olkaa hyvät:

Det pågår en människojakt i Sverige.
Den som jagas är konstnären Lars Vilks.

I tisdags angreps han av en hatisk mobb under en föreläsning om konsten och yttrandefrihetens gränser på universitetet i Uppsala. Hans hemsida hackas gång på gång. Natten till lördagen försökte man bränna ner hans hus. Mordhoten är lika många som enahanda.

I denna stund tiger alltför många som borde tala tydligt.

Från statsminister Fredrik Reinfeldt (M) hörs inte ett knyst.

Från Mona Sahlin (S) inte ett pip.

Hennes partibroder Peter Weiderud, ordförande i inflytelserika Broderskapsrörelsen, de kristna socialdemokraternas organisation, är desto frispråkigare. De som försvarar Vilks avfärdas föraktfullt som ”tryckfrihetsfundamentalister”, Vilks som en variant av den homofobe pingstpastorn Åke Green. Weideruds resonemang är lika osakligt som osmakligt.

Högskole- och forskningsminister Tobias Krantz (FP), som borde bli bestört när en föreläsning på ett svenskt universitet stoppas med våld, har inget att bidra med.

Folkpartiets ordförande Jan Björklund är tyst. Maud Olofsson (C) är tyst. Göran Hägglund (KD) likaså. De gröna språkrören språkar om allt annat.

Dagen efter överfallet på Vilks gjorde Vänsterpartiet ett uttalande om angreppen på journalister i irakiska Kurdistan: ”Yttrandefrihet och tryckfrihet är demokratins grundpelare”. Om attackerna mot Vilks? Största möjliga tystnad.

Publicistklubben, som ser som sin främsta uppgift ”att slå vakt om tryckfriheten och yttrandefriheten” är mållös, dess ordförande Ulrika Knutson har tidigare valt att håna Lars Vilks.

Tidningsutgivarna, en organisation som hävdar att den ”kämpar för den svenska tryck- och yttrandefriheten” föredrar av allt att döma att kämpa i det tysta.

Tystnaden talar. Och mobben lyssnar även den. Nu testas gränser. Undfallenhetens gränser.

Vilks säger det som behöver sägas:

”De som attackerar mig är extremister och sådana får man inte ge vika för. Sedan får man inte blanda ihop dessa extremister med vanliga muslimer.”

Vilks är envis. Vilks är besvärlig. Han ger sig inte. Det i sig provocerar. Inte minst många som annars talar stort och vackert om konstens frihet och skyldighet att utmana. Nu vänder de ut och in på argumenten för att rättfärdiga att just Vilks provokationer är osmakliga och felriktade.

Andra föredrar att misstänkliggöra Vilks, att utmåla honom som rasist. Han beskylls för att gå Sverigedemokraternas ärenden av kritiker som i så fall lika gärna kan anklagas för att bana väg för den totalitära islamismen.

Vilks har rätt att provocera. I Sverige är det tillåtet att häda. Det är lagen som sätter gränserna för yttrandefriheten. Inte mobben.

Det är dags för politiker och andra att slå fast detta, att dra sig till minnes de stora orden, allt de sagt under decenniers högtidstal.

För det var väl inte bara varm luft?

Det är på riktigt nu.

Det är allvar nu.

För Lars Vilks. Men inte bara för Lars Vilks.

Nähdäkseni on täysin kestämätöntä, että mölisevä roskajoukko pystyy keskeyttämään yliopistoluennon, koska ei pidä sen sisällöstä, kuten täältä käy ilmi tapahtuneen. Edelleen on täysin kestämätöntä, että väkivaltainen pohjasakka ja kuona katsoo asiakseen yrittää tappaa pilapiirtäjän ja polttaa hänen talonsa, koska ei pidä hänen piirroksistaan.

Pyydän jokaista miettimään tosissaan voiko tällaista sietää.

Jos turhanaikainen paskanjauhanta karsitaan päältä pois, kirkot puhtaan loogisesti päätellen väittävät voivansa komennella Jumalaa.

Jos ei aukea, mieti hetki.

Aloitetaan siitä, kun Vilén ja 200 matruusia kaappasivat vallan myöhemmin suureellisesti Lokakuun vallankumoukseksi nimetyssä operaatiossa. Hypätään tällä kertaa Ison Kakkosen yli, koska se liittyy tähän vain etäisesti ja jatketaan sen luoman maailman kaatumiseen 80-luvun lopun isoissa vallankumouksissa.

Olen alkanut vakavasti epäillä, että näiden viimeisten sutjakka rauhanomaisuus oli virhe, ja kohta kerron miksi.

Kuten arvaatte, olemme tulossa Kreikan kriisiin.

Mikäli julkisen sanan tietoihin on luottamista, moninaiset rahoituslaitokset kippasivat edellisen kriisin aikana EKP:lta saamansa käytännössä ilmaisen rahan sellaisenaan ja liki kympin marginaalilla Kreikalle ja ovat nyt kinuamassa sinua ja minua maksamaan samat rahat uudestaan kiinalaisille.  Kaikki käsillä olevat vaihtoehdot ovat erittäin huonoja eikä oikeastaan mikään mahti maailmassa voi estää noin suunnilleen koko maailman yhteenlaskettua kehitysapua vastaavaa summaa hurahtamasta Zorbaksen kitaan.

Tässä vaiheessa on tullut aika vetää langat yhteen ja solmu kiinni.

Taloudellispoliittisen valtakompleksin kravatit, joista Suomessa on perinteisesti käytetty näppärää yleisnimeä ”herra” (”Suomen herra”, ”Venäjän herra”; te tiedätte) pitäisi säännöllisesti pelotella henkihieveriin tai muuten niillä nousee kusi tukkaan ja ne alkavat uskoa olevansa sekä kuolemattomia että voittamattomia ja ovathan ne, kun kansa kuitenkin lopulta maksaa. Venäjän vallankumouksella oli kapitalistimaan herraan erittäin tervehdyttävä vaikutus ja tässä mielessä euraasialaisen koulukunnan spedet ovat oikeassa ja venäläiset ovat kuin ovatkin messiaskansaa, joka kärsimyksellään pelastaa Euroopan.

Kenties olisi ollut parempi, että 20 vuotta sitten olisi teloitettu muutama muukin kuin Romanian-Niku, väheksymättä ollenkaan sen hilpeän pikku episodin iloista kauneutta.

Timo Soini saa Rodoksen pantiksi Kreikan veloista. Velan langettua maksuun hän julistaa saaren itsenäiseksi.

Muodollisesti paavin alaisuudessa toimiva, mutta todellisuudessa vain Soinia totteleva  soiniittojen ritarikunta alkaa nopeilla tykkiveneillä torjua laittomia lauttamatkailijoita kautta koko Välimeren Rodos tukikohtanaan.

Aikanaan koko posse poltetaan roviolla ja Dan Brown ryhtyy töihin.