Aloitetaan siitä, kun Vilén ja 200 matruusia kaappasivat vallan myöhemmin suureellisesti Lokakuun vallankumoukseksi nimetyssä operaatiossa. Hypätään tällä kertaa Ison Kakkosen yli, koska se liittyy tähän vain etäisesti ja jatketaan sen luoman maailman kaatumiseen 80-luvun lopun isoissa vallankumouksissa.

Olen alkanut vakavasti epäillä, että näiden viimeisten sutjakka rauhanomaisuus oli virhe, ja kohta kerron miksi.

Kuten arvaatte, olemme tulossa Kreikan kriisiin.

Mikäli julkisen sanan tietoihin on luottamista, moninaiset rahoituslaitokset kippasivat edellisen kriisin aikana EKP:lta saamansa käytännössä ilmaisen rahan sellaisenaan ja liki kympin marginaalilla Kreikalle ja ovat nyt kinuamassa sinua ja minua maksamaan samat rahat uudestaan kiinalaisille.  Kaikki käsillä olevat vaihtoehdot ovat erittäin huonoja eikä oikeastaan mikään mahti maailmassa voi estää noin suunnilleen koko maailman yhteenlaskettua kehitysapua vastaavaa summaa hurahtamasta Zorbaksen kitaan.

Tässä vaiheessa on tullut aika vetää langat yhteen ja solmu kiinni.

Taloudellispoliittisen valtakompleksin kravatit, joista Suomessa on perinteisesti käytetty näppärää yleisnimeä ”herra” (”Suomen herra”, ”Venäjän herra”; te tiedätte) pitäisi säännöllisesti pelotella henkihieveriin tai muuten niillä nousee kusi tukkaan ja ne alkavat uskoa olevansa sekä kuolemattomia että voittamattomia ja ovathan ne, kun kansa kuitenkin lopulta maksaa. Venäjän vallankumouksella oli kapitalistimaan herraan erittäin tervehdyttävä vaikutus ja tässä mielessä euraasialaisen koulukunnan spedet ovat oikeassa ja venäläiset ovat kuin ovatkin messiaskansaa, joka kärsimyksellään pelastaa Euroopan.

Kenties olisi ollut parempi, että 20 vuotta sitten olisi teloitettu muutama muukin kuin Romanian-Niku, väheksymättä ollenkaan sen hilpeän pikku episodin iloista kauneutta.

Advertisements