heinäkuu 2010


Kun saattue lähti Lorienista, tiedustelu tiesi kertoa Anduinin molemmilla rannoilla olevan aktiivista vihollisen toimintaa.

Jos haltioita olisi kiinnostanut jokin muukin harpunsoiton ja sukurutsan lisäksi, Celeborn epäilemättä olisi lähettänyt jonkin kokoisen voiman sitomaan vihollisen. Voiman ei olisi tarvinut riittää vakavaan taisteluun, vaan väkivaltainen tiedustelu kautta toimialueen olisi riittänyt takaamaan saattueelle toimintarauhan.

Cair Androsin (sekö se nimi oli?) katastrofi olisi vältetty, Boromir jäänyt henkiin, mitä kaikkea.

(Suuret ikäluokat, tuo irvokas anomalia, on meillä vaivoinamme, kuten kaikki tietävät. Silkallaa massallaan he vaativat kaikkia muita muistelemaan ja pitämään hohdokkaina vuosia 1965-1975, jolloin he keksivät seksin, kännäämisen ja politiikan, joita ei sitä ennen harjoitettu ja nykyisinkin on vähän niin ja näin ja lisäksi presidentti antoi ylioppilaille luvan vallata oman talonsa eikä sellaiseen nykynuorista presidenteistä enää olisi.

Se introsta.) Puhutaan vähäsen suomettumisesta ja ns. rähmälläänolosta.

Käsittääkseni tämä on se kohta, että mennään ulos sateeseen ja aletaan huutaa että ettekste hei kässää, täällä sataa vettä.

Mikäli minä tästä mitään ymmärrän aivan toopeimpia tolloja lukuunottamatta kaikki tiesivät jopa 70-luvulla missä mennään ja mikä kana pissii. Sitten oli tämä fraktio (joka edelleen vaatii kunniansa palauttamista mitä oudoimmissa yhteyksissä mitä oudoimmin äänenpainoin) joka ilmeisesti luuli silloin joskus vuonna Kostamus ainoina hiffanneensa, että Neuvostoliitossa ei ole sananvapautta eikä vapaita vaaleja eikä sieltä saa muuttaa pois vaikka tahtoisi ja että Berliinin muuri ei oikeasti ole fasismin vastainen suojavalli.

Niille naurettiin jo silloin eikä mitään syytä lopettaa röhötystä ole näkyvissä. Urkin suurin ulkopoliittinen innovaatio oli ajatus siitä, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden ja sen toistelu oli rähmälläänolon totaalinen antiteesi, mutta noinkohan noista käävistä on koskaan tätä ymmärtämään edes selitettynä.

Siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei voi päätellä miten ne ovat.

Jokainen ymmärtänee itse tämän ajatuksen ulottuvuudet, jotka ovat laajat.

Kuten jokainen tietää, Helsingin kesä on aggressiivisen heteroseksuaalinen. Stadin tsubut onnistuvat yhdistämään mitä pornoimman  keikuttelun mitä herttaisimpaan punastelevaan kauneuteen ja nykymuotihan, no niin.

En osaa oikein sanoa missä henkilökohtainen alaikärajani menee, mutta jo joitakin vuosia sitten olen lakannut kiinnostumasta romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä neitokaisista, jotka minkä tahansa globaalin tai historiallisen standardin mukaan ovat aivan naimaikäisiä ja myytävissä hyvästä hinnasta jollekin kaltaiselleni irstaalle ukolle.

Periaatteessa yllä on jo sanottu kaikki ja otsikonkin pitäisi avautua, mutta olen saanut kuulla niin paljon valitusta väitetystä kryptisyydestäni, että selittänen. Nimittäin kuten toisaalla selitin kauniiden esineiden zenistä, tämä teksti kertoo pimujen tsiigailusta keinona kulkea kohti valaistumista.

On aivan mahdotonta piinaa kulkea kauniina kesäpäivänä kaupungilla jos oikeasti tahtoisi päästä sutaisemaan jokaista vetävää keikkupyllyä. Vasta kun luopuu haluamasta, voi pimujen pimuuden todellisen arvon ymmärtää.

Kauneus kauneutena avautuu, seksikkyys seksikkyytenä saa arvonsa kun lakkaa sotkemasta ainaista minä-minäänsä mukaan. Pitää katsoa hymyä hymynä, pakaran kaarta pakaran kaarena, heilahtavaa tukkaa heilahtavana tukkana, sorjaa uumaa sellaisenaan.

Edit myöhemmin: tissit.

Väitän lähimmäisenrakkauden ja kristillisen lähimmäisenrakkauden eron olevan siinä, että jälkimmäiseen kuuluu runsain mitoin raamatullalyömistä ja tuomitsevaa henkeä. Nämä myös syövät energiaa varsinaisemmilta.

Ovat menneet ja tutkineet.

Ei yllätä.

Karkein ja sikäli käyttökelpoisin määrittely älykkyyden ja tyhmyyden erolle on, että älykkyys on kykyä ymmärtää oman toiminnan vaikutus omaan myöhempään elämään ja tyhmyys sen puutetta.

Näin ollen sekä jumaluskon että holtittoman paneskelun pitkin poikin on pikku pakkokin liittyä korreloida vankasti tyhmyyden kanssa.

Hiljaa haudassaan, yli
huminaa, suo
sekä maansa

siskosi vei, mä sanon