elokuu 2010


En olekaan pitkään aikaan puhunut pelimiesguruista. Suomalainen skene näyttää enimmäkseen hiljentyneen, vaikka joitakin valopilkkuja netistä löytyykin, ja itse suuri päällikkö David deA toistaa itseään melko puuduttavalla tavalla ja harkitsenkin viikkokirjeen peruuttamista.

Piti kuitenkin muistelemani nuoruuttani, joka älköön koskaan palatko.

Junis 17 wee omisti helvetin räyhästi punaisen, noin kaksimetrisen kaulaliinan. Lienenkö katsellut liikaa ranskalaisia taide-elokuvia vai missä mentiin, mutta pidin arvolleni sopivana tapana kantaa sitä ainoastaan ja vain kertaalleen rennosti olkapään yli heitettynä. Julmalla päättäväisyydellä ja sitkeydellä opettelin mikroskooppisia hartioiden liikkeitä käyttäen pitämään kaulaliinan paikallaan kaikissa mahdollisissa talvisen Helsingin tuulioloissa.

Ymmärtänette mihin pyrin.

Vai kuka muka on nähnyt naisseuran saamiseksi lähellekään yhtä paljon vaivaa, kuin pelimiespiireissä nähdään sen vaikutelman luomiseksi, että muahan ei muuten yhtään kiinnosta mitä sä teet ja lähde tai jää miten sattuu huvittamaan?

Etelä-Espasta saisi kävelykadun yksinkertaisesti poistamalla Pohjois-Espan parkkiruudut ja tekemällä siitä kaksisuuntaisen.

Pohjois-Espan varrella kuitenkin on Liikenneministeriö. Siitä mittaria kalibroimaan.

Kuuhun meneminen on helpompaa, mielenkiintoisempaa ja kalliimpaa kuin kuumatkan lavastaminen. Case closed.

Edit: se on myös vaarallisempaa.

Kuten hyvin tiedetään, harva paheksunta yltää sille tasolle, mitä hyvinsyöneet ja varakkaat osoittavat köyhien elämäntapoja kohtaan.

Olen toisaalla sekaantunut vallan absurdiin keskusteluun siitä, miten köyhien pitäisi kasvattaa itse perunansa ja vihanneksensa päästäkseen köyhyydestään. Pienelläkin miettimisellä ymmärtää että ihan mikä tahansa rahatyö on kannattavampaa kuin oman ruoan kasvattaminen kaupunkioloissa, mutta tämän ääneen lausuminen ei siellä toisaalla ole millään lailla muuttanut töötevien kultapossujen katsantoja.

Se introsta, jälleen kerran.

Yhden perheen vuotiset vihannekset kasvattaa noin 400 neliömetrin alalla. Palsta-alan on tietysti sijaittava järkevien liikenneyhteyksien päässä, eihän köyhällä mitenkään välttämättä ole autoa. Maa, joka kaavoitetaan kotitarveviljelyyn, on muusta käytöstä pois.

Näiltä lähdöiltä varsin looginen lopputulema on, että kaupungin kannattaa mieluummin kaavoittaa köyhille jaetut maat asuntotuotantoon. Tällä tavalla köyhät sitä paitsi saattaisivat ihan oikeasti päästä köyhyydestään. Mikäs siinä olisi gryndatessa.

Kuten tiedämme, sekä Persejönster että Nowheremäki ovat jokseenkin miesmuistin ajan kärsineet lääkäripulasta, mikä on johtanut kalliisiin vuokratyöratkaisuihin.

Kuntain isät ovat tomerasti ryhtyneet ratkomaan ongelmia tarjoamalla vakituisen viran vastaanottajille omakotitontteja.

Juuri näin tämä pitää hoitaa. Tontti paikassa, jossa kukaan ei halua asua ja päälle vielä erikseen rakentamisen riesa.

Pienellä miettimisellä jokainen ymmärtää, että tästä käynnistyy homottelun kierre, joka johtaa Suomen miesten raitistumiseen. Lapparin A:ta ei nimittäin sikakaan vinkumatta juo.

Utfart kuulostaa jonkin voitetun germaanipäällikön nimeltä

Seuraava sivu »