En olekaan pitkään aikaan puhunut pelimiesguruista. Suomalainen skene näyttää enimmäkseen hiljentyneen, vaikka joitakin valopilkkuja netistä löytyykin, ja itse suuri päällikkö David deA toistaa itseään melko puuduttavalla tavalla ja harkitsenkin viikkokirjeen peruuttamista.

Piti kuitenkin muistelemani nuoruuttani, joka älköön koskaan palatko.

Junis 17 wee omisti helvetin räyhästi punaisen, noin kaksimetrisen kaulaliinan. Lienenkö katsellut liikaa ranskalaisia taide-elokuvia vai missä mentiin, mutta pidin arvolleni sopivana tapana kantaa sitä ainoastaan ja vain kertaalleen rennosti olkapään yli heitettynä. Julmalla päättäväisyydellä ja sitkeydellä opettelin mikroskooppisia hartioiden liikkeitä käyttäen pitämään kaulaliinan paikallaan kaikissa mahdollisissa talvisen Helsingin tuulioloissa.

Ymmärtänette mihin pyrin.

Vai kuka muka on nähnyt naisseuran saamiseksi lähellekään yhtä paljon vaivaa, kuin pelimiespiireissä nähdään sen vaikutelman luomiseksi, että muahan ei muuten yhtään kiinnosta mitä sä teet ja lähde tai jää miten sattuu huvittamaan?

Mainokset