Kuten tiedossa on, pilkkaan mielelläni muiden ihmisten pyhiä arvoja. Tänään kuuntelemme Sir Elwoodin hiljaisia värejä, tarkemmin tätä kappaletta.

Ilmeisesti nää soittajapojat osaavat mimmien pyörittämisestä jotain, mitä minä en.

Tota stygeä kun kuuntelee, siinähän siis kerrotaan että jätkä on ryypännyt vuokrarahat, juossut vieraissa, kutsunut tenuremminsä himaan vaikka muijalla on huomenna tentti, tullut kännissä sukupäivällisille ja vaihtanut anopilta saadun käkikellon puolikkaaseen jaloviinaan ja kahteen plektraan.

Jos minä olisin nainen (ja miksipä en olisi, sukupu0olihan on nykyisin ilmoitusasia), en välttämättä heltyisi jos anteeksipyyntö ottaisi muodon ”kaikesta huolimatta rakastan sinua”, en sittenkään vaikka siitä olisi tehty ihan laulu. Kas kun ei sällit kerro olevansa valmiita antamaan anteeksi.

Advertisements