lokakuu 2010


Juttu kaikessa yksinkertaisuudessa menee niin, että ensin mentiin antamaan naisille oikeus omaan rahaan  ja nyt jo homotkin pitäisi päästää naimisiin.

Konservatiivi käy jatkuvaa sotaa kaikkea kivaa ja kaikkien paitsi oman viiteryhmänsä mitään oikeuksia vastaan. Hän tietää häviävänsä ja tietää edustavansa matalamielistä taantumusta, mutta kuulu hänen kulttuuri olla se mieli. Hän tietää myös, että liberaalien vaatimukset ovat oikeutettuja ja jollain pienellä empatiakykynsä osalla ymmärtää ihan hyvin missä mennään.

Siksi hän ei ole valmis joustamaan milliäkään mistään paitsi pakon edessä. Sitä pakkoa pitää käyttää.

Presidentti Halosesta, siunausta hänellekin, on julkaistu vähemmän mairitteleva kirja.

Asiassa asiana ei ole mitään erikoista tai suuremman huomion arvoista,  mutta pystyn tuskin kuvittelemaan miten vaikeaksi tällainen maailmanlopun meno tekee tukevasti vuoteen 1965 jysähtäneen jämeräoikeiston olon.

Onhan se toisaalta hyvä, että lesbohuoraa pilkataan, mutta ihan yhtä kauheaa että presidenttiä ei kunnioiteta.

Tästä opimme muun muassa, että mitään yhtenäistä kansaa ei oikeasti koskaan ollutkaan ja kuka sellaisesta puhuu, on ääliö.

Luultavasti kaikkein voimakkain vaikute ihmiselukalla massoina tarkasteltuna on pyrkimys nousta eliittiin.

Tämä ajatus selittää varsin vaivatta muun muassa sen mistä massamurhaajat tulevat sekä sen, miksi SDP on pettänyt työväen asian.

Kun vastenmieliset sieluttomat kuminaamarit a lá Päivi Räsänen vaativat palaamista isien uskoon, tämä on syytä ottaa kirjaimellisesti.

Sillä tarkoitetaan kirkon opillista valtavirtaa kaksi sukupolvea sitten, millä puolestaan tarkoitetaan liberaalin radikaalin teologian avantgardea neljä sukupolvea sitten.