Ihan aluksi on sanottava, että Evolla kohtelu laitoksen puolesta oli ehdottoman asiallista. Majoitus ja muona olivat OK, työtehtävät järkeviä ja työnjohto normaalin ystävällistä.

Siitä huolimatta lienee selvää, että stadilaishippi sivarina joutuu jossain määrin lunastamaan paikkansa hämäläisellä metsäkoululla noin vuonna 1990 tai mitä tosta nyt on mennytkään.

Paras tapahan klopin sujuttautua maaseudun haalarimiesten joukkoon on näyttää että työ sujuu ja jossain vaiheessa voi Hämeessä ruveta jo vähän velmuksikin. Olimme kerran olleet talonmiesten kanssa hiekkakuopalta hakemassa hiekoitushiekkaa ja kun sitä lapioitiin autotallin laariin, iski minuun pieni piru.

Oltiin siinä istuttu tupakkataukoa ja jossain vaiheessa alkoi hippiä jo kyllästyttää kun ukoilla vaan ei näy mitään kiirettä olevan urakan jatkamiseen. Mitään sanomatta nousin, tartuin lapioon ja jatkoin hommia miettien, että katsotaanpa pitkäänkö pysyy äijillä perse penkissä.

Minuutin pari ne kehtasivat katsella vierestä, mutta noustavahan siitä oli jatkamaan kun poika painaa vaan. Hähä.

 

Advertisements