helmikuu 2011


Sekavat ajat vaativat sekavia otteita. Tarvitaan heikko johtaja.

Kristinuskon historia on vastausta siihen, että maailmanloppua ei tullut, vaikka piti. Ensimmäiset haisut tästä saa lukeakseen jo Apostolien teoissa ja sama saaga jatkuu ensin kirjeissä ja sitten kirkkohistoriassa.

Jos jostain syystä tahdotaan pitää kiinni Jeesuksesta, ei kumminkaan voida pitää kiinni siitä rettelöivästä saarnamiehestä joka kerran oli ja saarnasi ajan tulleen tehdä kääntymys, koska kohta ei enää ehdi.

Jotain muuta pitää keksiä ja on keksittykin viimeisen parin tuhannen vuoden aikana melko reippailla otteilla.

Pahoittelen myöhästymistäni.

Sikäli se oli mies paikallaan, että tajuttuaan amerikkalaisten verenhimon ja jatkuvan halun sotia jossain, se osasi valita vihollisensa oikein. Ronald-setä ei koskaan olisi sekaantunut mihinkään niin kummalliseen, sekavaan, tarpeettomaan ja kaikille veriseen kuin käynnissä olevat Irak ja Afganistan, vaan tyytyi esim. Grenadaan.

Toiselta puolen se pisti kyllä julkisen talouden fantasisen kuralle ja päästi sotilaallisteollisen kompleksin hengen lopullisesti pullosta.

Mitä Neuvostoliittoon tulee, se romahti sisäisistä syistä ja Reagan vain sattui olemaan paikalla.

Kun kettua letuttaa se lettua ketuttaa

Ilman häntää ja vailla päätä

on jotenkin hankalaa olla näätä

Kuten hyvin tiedetään, oikeassa tulevaisuudessa on leijuvia kaupunkeja ja kaikilla hopeiset haalarit. Viimeistään vuonna 2010 piti j0kaisella olla  lentävä auto ja mahdollisuus viikonloppulomaan kuussa.

Otsikkoon viitaten tajusin äsken scifinörttipoikien protestoivan. Kyse on protestista, kuulitteko, protestista.