Touko 2012


Nykyaikainen työ jakaantuu ensimmäiseksi kahteen, työhön jossa valmistetaan kappaleita ja työhön, jossa kappaleita ei valmisteta. Jälkimmäinen jakaantuu jälleen kahtia ammatteihin, joissa järjestetään kokouksia ja ammatteihin joissa osallistutaan kokouksiin. Näistä jälkimmäinen jakaantuu ammatteihin, joissa tuotetaan asioita prosessiin ja ammatteihin, joissa prosesseja manageroidaan.

Prosesseja manageroivat ihmiset vihaavat sitä, että joku joutuu tuottamaan heille jotain manageroitavaa. Tämä asia kaatoi ensin islamilaisen maailman kultakauden ja sitten Nokian, ja siinä välilläkin pari juttua. Tällä hetkellä katolleen on menossa EU.

Mainokset

Ymmärtääkseni on tapana ajatella, että olisi pelottavaa olla yksinvaltias, koska duuniin liittyy niin paljon vastuuta.

Tämä menee mielestäni pieleen. Olemassaolleet diktaattorit ovat aina olleet hyviä selittämään itselleen ja muille, jotka uskovat tai itkevät ja uskovat, miksi virheet ovat muiden vika.

Varsinainen ongelma on muualla. Mitä hierarkkisemman järjestelmän rakennat, sitä älyttömämpiin asioihin joudut puuttumaan. Päiväsi kuluvat nysvätessä pikkuasioiden kanssa.

Vielä pahempaa on, että juuri sinä joudut viime kädessä ratkaisemaan kaikenlaiset valitukset. Mitä puuduttavampi marisija on kyseessä, sitä varmemmin sinä joudut sitä marinaa kuuntelemaan.

Tätä kun parikin vuotta, niin ei pidä ihmetellä että alkaa päitä putoilla.

Natsit, taistolaiset, feministit, Frakunfurtin koulukunta.
Suntsi, Clausewitz, Orwell.
Kateellinen läski puutteessa.

Huone. Harmaata, luumua, nykyaikainen kristallikruunu.

Sohva, sohvapöytä. Seinällä taulu.

Aivan ihanat uudet sohvatyynyt!

Oletko koskaan ihmetellyt
miten voi olla siemenettömiä rypäleitä?

Vehmaassa Kaliforniassa on suuri hedelmätarha
sieltä niitä poimitaan

Niitä poimitaan
ja poimitaan
ja poimitaan

Ennen kuin ne loppuvat,
tiede kehittää ratkaisun

Farkut, siniset, luultavasti Dressmania. Paita, harmaata ruutukuosia, vanha. Pikkutakki, vihertävän harmaa raitakuosi, mahdollisesti Dressmania tai sitten ei. Tennarit, mustavalkoiset, jotain geneeristä prismakaupan merkkiä. Sukat ja kalsarit, mustat.

Päässä tukkaliimaa, kallista merkkiä.

Jokaisessa kulttuurissa on omat temppunsa saada mahdottomat asiat tapahtumaan.

Arabimaissa voi olla fiksu veto vedota jumalan nimessä ja vilauttaa setelinkulmaa, Etelä-Euroopassa kertoa säälittävää tarinaa lapsistaan ja sairaasta äidistään ja Venäjällä ihan vain huutaa, kunnes laiskat luut liikkuvat. Suomessa nämä eivät kuitenkaan auta mitään, kaikkea muuta, asia pysähtyy siihen.

Finskin saa tekemään ihmeellisiä temppuja imartelemalla, tarkemmin imartelemalla ammattiylpeyttä. Mikä tahansa muuttuu mahdolliseksi kun kysyjä nöyrästi aloittaa siltä pohjalta, että minä en näistä tiedä mutta sinä kun olet ammattilainen, niin varmaan osaat neuvoa.

Oikeasti me emme ole erityisen työhullu kansa, mutta näemme itsemme mielellämme sellaisena.

Seuraava sivu »