Junakohtaus

Kaiken todennäköisyyden mukaan en pääse opiskelemaan ansiosidonnaisen turvin. Sellainen järjestelmä on aikuisille olemassa, mutta minä en siihen pääse.

Ja miksi?

Siksi että erehdyin piruvie hakemaan ja löytämään töitä, kun sain edellisestä mestasta monoa. Miettikää sitä. Ansiosidonnaisen voi roitata mukanaan yliopistoon, kunhan on ollut juoksevan vuoden aikana päivärahalla vähintään neljä kuukautta.

Miettikää tätä ankarasti. Jos olisin helmikuussa kaikessa rauhassa ryhtynyt polttelemaan pilveä ja idlailemaan kavereiden kanssa, saisin opintotueksi ansiosidonnaisen päivärahan.

Kelatkaa.

Jos läntinen blokki oikeasti olisi paha, mitään islamistiterrorin ongelmaa ei olisi.

Koska mitään islamia ei olisi.

.– . / .- .-. . / -. — – / .- ..-. .-. .- .. -..

Tapahtuipa Tallinnassa eilen. Minä ja muuan Launiala istuimme Tallinnan parhaan biitsin (eikä porosta häntääkään, enkä aio kertoa missä se on) rantakahvilassa, kun tuulenpuuska tempaisi vierestämme aurinkovarjon ja pöydän nurin suoraan yhden miehen niskaan.

Kaverilta kaatui kalja, mutta nopea vilkaisu paljasti, että muuta vahinkoa ei ollut käynyt. Nopealla katsekontaktilla varmistimme solidaarisuuden kaatuneen kaljan aiheuttamasta tuskasta ja minä tartuin kaatuneen pöydän toiseen päähän, kaveri toiseen. Pistettiin paikat kuntoon, nyökättiin toisillemme ja kaveri meni hakemaan uutta bisseä.

Ja näin ollaan äijiä. Ihan tuntemattomat miehet sujuvasti tietävät miten pitää toimia. Kukaan ei rupea hössöttämään mitään vaan asiat hoidetaan kuntoon. Koskaan en ollut heeboa nähnyt enkä koskaan enää näe, mutta oikein kivasti tajuttiin toisiamme.

Tajutiin toisiamme sen verran, minkä asiat vaativat. Äijät tajuavat. Ja sitten jokainen jatkaa omiaan.

Pommittivat sitten Lontoon.

Jotain on nyt mennyt pahasti pieleen.

Tällaista ei voi sietää.

Nämä siat ja koirat ovat tulleet meille asumaan, koska olemme hyvää hyvyyttämme antaneet, ja näin ne vastaavat. Hartain toiveeni on, että Ison-Brittilän muslimit ryhtyisivät kiireen vilkkaa pistämään omiansa kuriin.

Toinenkin vaihtoehto on.

Jos nämä perkeleet tahtovat sotaa, saakoot sodan. En hyväksy sitä, että kaupunkejamme pommitetaan. Mieluummin näen Mekan tiilimurskana. Jos valittava on, itkekööt lapsiaan niiden, ei meidän äidit.

Kertokaa, landepaukut.

Mikä vittu saa teidät luulemaan, että on kohteliaisuus sanoa ”En olisi uskonut sinua helsinkiläiseksi, kun olet noin mukava.”?

Jos mä sanoisin, että ei uskoisi että olet kotoisin Öndepöndelän perätsuuubaduubajuupajoelta, kun olet noin mukava, niin olisitko otettu?

Your Inner European is Russian!

Mysterious and exotic. You’ve got a great balance of danger and allure.

Via Turisti

Kuinka vätys voi mies olla? Missä tulee raja?

Minä tiedän tapauksen, jossa äijä raijasi seitsemännellä kuulla raskaana olevan naisensa puulämmitteiseen taloon asumaan eikä huolehtinut että halkoja on.

Löytyykö keneltäkään pahempaa?

Kävin rouvani kanssa pari viikkoa sitten kangaskaupassa. En aio kertoa missä, koska muuten te pervertikot ryntäätte sinne kuolaamaan heti, kun olette saaneet luettua loppuun.

Kassan takana seisoi oikein nätti blondi, jonka rinnat olivat rehellisesti sanottuna ylimaallisen suuret ja törröttivät erektiivisen uhkeasti valkoisen t-paidan sisältä. Totesimme vaimon kanssa jälkeenpäin, että maailmassa on joitakin asioita, joita vain ei voi olla huomaamatta ja vakuutan, että oli tekemistä maksaa ostokset tytön kasvoille eikä daisareille.

Eilen kävimme puodissa uudestaan. Kaikilla tytöillä oli päällään jonkinlainen essuntapainen, ei enää törröttäviä bosia siis. Oma ajatukseni oli, että joku ei ole oikein osannut käyttäytyä ja Saturnuksen Tissihirviö oli välttyäkseen enemmältä pahalta mieleltä hieman jemmannut ulottuvuuksiaan.

Rouvani kuitenkin oli toista mieltä, ihan jo siksikin että kangaskaupassa aika harvoin käy miehiä ollenkaan ja niillä harvoillakin on muija mukana katsomassa perään ja tietysti siksi, että jokaisella tytöllä oli peittävä kolttu.

Vaimoni arvaus oli, että joku pikkusielu oli katsonut asiakseen valittaa, kun eihän se ole yhtään kiva ja eikö nyt sentään pitäisi. Aikani mietittyäni en enää pitänyt sitä kovin kummallisena ajatuksena. Miksipä ei joku takakireä kyyläävä täti-ihminen (iästä riippumatta) olisi ottanut nokkiinsa siitä, että joku ei jemmaakaan daisareitaan.

Tänään tämmöistä, huomenna muuta. Pääsykokeiden tuloksia odotellaan.