Kävin eilen Korjaamolla tsekkaamassa Apocalyptican.

Bändistä ei enempää, koska hyvä on hyvää ja jne, mutta jotain siitäkin tuli mieleen.

Nimittäin ja nimittäin. Suomalainen musiikkiikasvatusjärjestelmä on maailmanluokan suursaavutus. Enpä usko että koko bändi olisi voinut missään muualla syntyä.

Ihan joka pelimanni ei nimittäin seisaaltaan komenna selloa ja samaan aikaan moshaa*) mennessään.

Snapsi ja Ryyppy talossaan

heiluivat, huojuivat kahdestaan

Snapsi puhui ruotsea

Ryyppy puhui suomia

Onneksi molemmille riitti vielä juomia

… eli Telefoni Afrikassa.

Muuan HV valisti minua tänään, että siellä täällä Afrikassa paikallisen mikkihiirirahan on korvannut kännykkäminuutti.

Niitä voi tekstiviestillä siirtää liittymästä toiseen, niiden aitous on helppo verifioida operaattorilta, ne inflatoituvat vain sen verran kuin systeemiin tulee ilmaista puheaikaa lisää ja ne ovat kohtuullisen turvallisesti säästössä.

Pidän tätä hyvin hyvänä asiana. Tekniikka on jälleen kerran vapauttamassa ja voimauttamassa ihmisiä.

Mitä surkeimpien paskahallintojen alla elävät ihmiset ovat ottaneet tältä osin elämänsä haltuun ja ryhtyneet rakentamaan talouselämää, joka mahdollistaa heille edes niin perustavat asiat kuin työn tekemisen palkkaa vastaan ja palkan käyttämiseen kaikenlaiseen, mitä ihminen elääkseen tarvitsee ja tahtoo.

Kuolema diktaattoreille.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, on olemassa kolme tehokasta tapaa lisätä työvoiman kysyntää:

- opiskeluaikojen lyhentäminen tuottaa lisää työpaikkoja

- eläkeiän nostaminen tuottaa lisää työpaikkoja

- vähän tai ei mitään osaavan väen tuottaminen ulkomailta lisää työpaikkoja.

Vai mitä ja näinhän tämä meni?

Pieni ankanpoikanen

kapakassa ryyppää

ankanpoikanen

vonkaa töyhtöhyyppää

se vonkaa ja vonkaa ja viimeinkin

ankka pääsee töyhtöhyypän pöksyihin

———————————————————————————-

Pieni ankanpoikanen

kosii töyhtöhyyppää

pakit saatuaan

kiroilee ja ryyppää

se noituu sen alimpaan helvettiin

ja lähtee sitten humalassa bordelliin

Kuten kaikki tiedämme, Suomi ja Helsinki eivät tule kovin hyvin toimeen.

Juoksuta itse historia vuodesta 1946 (kun kävi kunnolla ilmi, että helvetin iso osa sotamiehistä ei tahtonutkaan palata takaisin usvaböndelle ja silmän alle) tähän päivään, niin voimme jatkaa.

Maalaisuuteen on aina kuulunut tietty normatiivisuus. Nyttemmin maalaiset ovat vähän hukassa kun pastori, apteekkari ja opettaja eivät enää kerrokaan niille miten pitää elää. Niille käy sama kuin kouluttamattomalle koiralle.

Onneksi suuri osa maalaisista on jo luopunut maalaisuudestaan ja korkeintaan hehkuttaa kadonnutta kultamaata sellaisena kuin sen olisi pitänyt olla kuten diasporassa on tapana tehdä.

Ensinnäkin sota nimenomaan ei ole päättynyt ja sikäli ei ole mitään syytä palata Pariisiin.

Toiseksi huomaan vaihtaneeni raskaat saappaani kevyisiin tossuihin.

Oletan, että maailman kaikista ihmisistä oikeastaan vain ex-vaimoni ymmärtää mitä edellä sanottiin.

Jos osaisi ja viitsisi, sitä voisi koodata skypeen pienen lisäpalikan, jolla simuloitaisiin avaruusmatkailua.

Käyttöliittymähän voisi olla miten fantsu ja graafinen tahansa, mutta perusidea on lisätä keskusteluun viivettä sen mukaan käydäänkö puhelu Kuuhun, Marsiin vai Venukseen.

Ensinnäkin tämä olisi vitsinä hauska. Toiseksi vehkeellä olisi suurta käyttöarvoa riidellessä puolison kanssa, eikä vain siksi, että viive tulee sellaisessa tilanteessa tarpeeseen vaan myös siksi, että voisi todella osoittaa miten kaukana tällä hetkellä sinusta olen.

Solidaarisuus ja lojaalius ovat toistensa vastakohtia.

Jäljelle jäi kaksi lajityyppiä, dishuman interest ja human disinterest.

Seuraava sivu »